Valikko
Etusivu
Keskustelut
Uusimmat viestit
Wiki
 
Uutiset
Artikkelit
Sanasto
 
Linkit
Kyselyt
Lainalaitteet
Digivideo ry
Etusivu arrow Artikkelit arrow Kolumnit arrow Veteen piirretty viiva
Veteen piirretty viiva
Kirjoittanut Ismo Kiesiläinen   
16.01.2003

Elokuvamme kuvaukset jatkuivat pitkän tauon jälkeen. Tähtäimessä oli kohtaus, jossa luistellaan meren jäällä. Kaipasin kohtaukseen enemmän särmää, joten päätimme lähteä kuvaamaan lumisateisena päivänä. Sunnuntaina kävin tekemässä muutaman kilometrin lenkin Espoon rantajäillä ja etsin sopivaa kuvauspaikkaa. Se löytyi Hanasaaren ja Karhusaaren välistä.

Lähdin liikenteeseen yhden aikaan iltapäivällä. Pakkasin kameran lisäksi mukaan jalustan ja lumilapion. Sää ulkona oli sopivassa määrin kamala. Tuulta oli kymmenisen metriä sekunnissa ja lunta pyrytti niin ettei paljon eteensä nähnyt. Jäin bussista Hanasaaren pysäkillä ja aloin etsiä sopivaa paikkaa laskeutua penkereeltä jäälle. Oli tuullut jo hyvän aikaa kovaa lounaasta, ja tuuli painoi rannoissa vettä jään päälle, joten monin paikoin rannat olivat märkiä. Tallustin salmen suulle ja aloin lapioida hankeen sopivaa aukeaa luistelua varten. Jää lumen alla oli yllättävän hyvä. Maisema ja sää olivat uskomattomat. Tiheä lumisade katkaisi näkyvyyden muutaman kymmenen metrin päähän ja etelässä kaikki oli pelkkää valkoista. Taivas ja meri.

Puolen tunnin päästä olin jo saanut aikaan muutaman neliömetrin aukion ja paikalle saapui toinen tiimimme edustaja Tuomas Peurakoski ja näyttelijä Johannes Laakio. Päätähtemme Olga Kemppisen oli määrä saapua hieman myöhemmin. Johanneksen roolihahmon oli tarkoitus tarkkailla tilannetta kaislojen välissä, joten aloimme valmistella kohtausta kaislikon luona. Otin lumilapion ja raivasin hieman ylimääräisiä kaisloja pois tieltä. Aivan kaislikon sekaan ei voinut mennä, sillä olosuhteet olivat siellä kosteammat. Ja vielä yksi huitaisu. Yhtäkkiä oikean jalkani alla ei enää ollutkaan jäätä. Huomasin olevani noin metrin alempana kuin äsken. Toinenkin jalka meni perässä. Onneksi olosuhteet olivat suotuisat ja pääsin nopeasti takaisin jään päälle.

Kuvauksien jatkaminen siltä seisomalta ei kuitenkaan enää houkuttanut. Kengissä oli vettä ja se oli kylmää. Laskeskelin, että ehdin käydä kotona vaihtamassa vaatteet ennen kuin Olga tai lopulta pimeä saapuu. Johanneksen autonkuljettajana toiminut Welhofilmin (helsinkiläinen harrastajaryhmä) edustaja Oskari Sipola lupasi lähteä autoilemaan. Koska oli vähän märkä fiilis, päätimme oikaista suoraan lahden yli ja etsiä toiselta rannalta kuivan rantautumiskohdan. Tomppa ja Johannes jäivät vahtimaan kalustoa ja odottamaan Olgaa. Me Oskun kanssa huomasimme, ettei sopivaa rantautumiskohtaa niin vain löytynytkään. Ensin suuntasimme Länsiväylän toiselle puolelle sillan ali, mutta vielä sunnuntaina luotettavalta tuntunut reitti oli märkä ja upottava. Päätimme hypätä rantaan sulan yli. Yhtäkkiä jalkani alla alkoi jokin vajota. Ehdin aloittaa skeptisen lauseen, kun Osku oli jo enemmän tai vähemmän vedessä. Kahlaamiseksi se hieman meni ja jouduimme perääntymään - nyt molemmat märkinä. Palasimme kuvauspaikan lähelle laiturille ja toteutimme siellä hyppäämissuunnitelmamme. Lumisade oli lähes lakannut.

Osku jätti housut ja kengät takaluukkuun ja pukeutui huopaan. Ajoimme tukikohtaan, jossa minä vaihdoin märät talvivaatteet kuiviin syysvaatteisiin. Lähdimme takaisin ja unohdimme ottaa juotavaa mukaan.

Sillä välin tilanne oli kehittynyt kahteen suuntaan. Toisaalta Olga oli tullut ja lumisade palannut, mutta toisaalta Tomppa ja Johannes olivat jääneet saarroksiin. Jää oli vajonnut koko rantaviivan matkalla - myös kuvauspaikan vieressä. Rannasta löytyi onneksi tarpeita pelastukseen. Rakensin Olgan kanssa kivien ja jääsohjon päälle elämäni ensimmäiset (siltä myös näytti!) pitkospuut.

Sen jälkeen kaikki olikin aika selvää. Oskari katseli tätä rannalta huopahameessa. Minä katselin kuinka etsimessä näkyi valtava valkoinen avaruus, jossa tyttö lensi tukka hulmuten. Hämärä tuli, sormet jäätyivät, kamera naamioitui huurteeseen ja Olgan kengät täyttyivät lumella, mutta saimme kuvattua tarpeellisen määrän luistelua. Sitten lähdimme pois - Tomppa Suomenojalle, Olga Helsinkiin ja minä epähuomiossa väärään bussiin.

Ja mitä tämä oli? Yksi kohtaus, jossa vain luistellaan. Ei muuta? Kylläpäs. Ja kaiken sen muun takia tästä piti tehdä niin vaikeaa.

«   »