Valikko
Etusivu
Keskustelut
Uusimmat viestit
Wiki
 
Uutiset
Artikkelit
Sanasto
 
Linkit
Kyselyt
Lainalaitteet
Digivideo ry
Etusivu arrow Artikkelit arrow Kolumnit arrow Elokuvantekijän painajaisia
Elokuvantekijän painajaisia
Kirjoittanut Ismo Kiesiläinen   
26.08.2002

Olen päättänyt kuvata kohtauksen epätavallisin metodein. Vien bussipysäkille lapun, jonka näyttelijä lukee. Piilotan kameran puun taakse. Näyttelijä saa ohjeet ja palaa takaisin. En tiedä miten tämä pitäisi järjestää... entä jos joku varastaa kameran? Jään pensaikkoon vahtimaan, enkä aivan tiedä mitä olen tekemässä. Hiljalleen herään, on lauantaiaamu ja kello vasta kahdeksan. Palaan uneen.

Olemme kuvaamassa kohtauksia kolmesta eri elokuvasta. Näyttelijät menevät keskenään sekaisin, enkä ole varma minkä elokuvan kohtausta olemme tekemässä. Miksi ihmeessä se lappu piti viedä bussipysäkille? Mitä kohtauksessa edes tapahtuu? Heräilen välillä, mutta uni alkaa tuntua herkulliselta. Minulla ei ole käsikirjoitusta - se on yleinen tunnusmerkki: suunnitelman muutos ja suunnitelman puutos.

Elokuvaan tietää paneutuneensa, kun alkaa nähdä unia sen tekemisestä. Ennen kuvauksia ne menevät esimerkiksi näin:

Kuvataan kohtausta, jossa on linja-auto ja kaksi näyttelijää. Näyttelijöitä ei kuulu ja ilta hämärtyy. Yritämme valaista miljöötä työmaahalogeeneilla. Niistä lähtevä valo on kovaa ja keltaista. Yhtäkkiä huomaan, ettei meillä ole edes linja-autoa. Kun on aivan pimeää, luovutan. Sovimme kuvaavamme kohtauksen vasta viikon päästä - alkuperäisen aikataulun mukaan.

Tämän vuoksi meillä on tuottajat! Tuottajien pitäisi ottaa tällaiset unet taakakseen. Onko ohjaajan synti, jos kuvauspaikkoihin tutustumista varten varatulla matkalla ryhmä haluaa diskoon ja saunaan, sen sijaan, että pitäisi promotoida elokuvaa suuressa kulkueessa, joka kylän halki kulkee (Keski-Euroopassa)?

Kun päästään vihdoin itse kuvauksiin, katoaa punainen lanka. Tulee viime hetken muutoksia. Yleensä kohtauksiin tulee myös ylimääräisiä henkilöitä. Unissa ei koskaan lueta käsikirjoituksia, sillä niitä ei ole. Samalla kun kuvausryhmä on heitetty vieraaseen miljööseen, kaikki ennakkosuunnitelmat on heitetty pesuveteen. On jäljellä vain intuitio - ja siihen et haluaisi tällaisessa unessa luottaa. Voit vain toivoa herääväsi ennen kuin kameramies sanoo "käy".

Jos ei pelkästään uneksi, vaan myös todella tekee elokuvaa (toisaalta: jos ei todella tee elokuvaa, ei varmasti näe siitä uniakaan), tulee joskus vastaan ensi-ilta. Edellisenä yönä kannattaa varautua järkytykseen: tärkeä kohtaus puuttuu! Yleisö on jo paikalla ja penkeillään, mutta elokuva ei ole valmis! On jäljellä vain yksi vaihtoehto: kohtaus on kuvattava nyt. Ovatko kaikki näyttelijät paikalla?

Uni voi myös olla antelias. Se voi antaa silmiesi eteen valmiin elokuvan. Aamulla edessä on kuitenkin pettymys - tarina, joka unessa teki suuren vaikutuksen, tuntuukin nyt päättömältä ja lattealta. Annankin vinkin, joka kuuluu näin: älä luovuta. Mieti mistä tarinassa oli kysymys. Jos paikat vaihtuivat sattumanvaraisesti, kuten unissa on usein tapana, mieti missä tunsit olevasi. Jos unen henkilöt ovat sinulle tuttuja, luo tilalle uudet hahmot, mutta älä unohda mikä teki niistä jännittäviä. Tarina saattaa ottaa uuden yllättävän suunnan, joka kuitenkin unessa on looginen. Mieti siis mitä tarinasta ymmärsit ja takerru siihen. Lue edellinen kolumnini.

Kun näemme unia, kaikki elementit edustavat meille jotain. Usein emme edes näe juuri sitä, minkä koemme. Lohdullista kuitenkin on, että jos jotain koemme, tietoisesti tai alitajunnassa, se kokemus on todellinen ja siten kahlittavissa käsikirjoituksen muotoon. Se vaatii vain kärsivällisyyttä ja uskoa omaan (alitajuiseen) draamantajuun.

«   »