Valikko
Etusivu
Keskustelut
Uusimmat viestit
Lukemattomat
 
Wiki
Uutiset
Artikkelit
Sanasto
 
Linkit
Kyselyt
Digivideo ry
Etusivu arrow Artikkelit arrow Kuvausvälineet ja kuvaus arrow Tee se itse nuorisoelokuva
Tee se itse nuorisoelokuva
Kirjoittanut Esko Lius   
23.01.2005

Kilpa-ajajan kuolema - näin Töyrynummen nuoriso teki elokuvan

Kirjoittanut Esko Lius, julkaistu Macmaailma-lehdessä 02/2002

Digivideon kehittyminen ja laitehintojen putoaminen on tehnyt elokuvan teosta koko perheelle sopivan harrastuksen. Koska editointi iMovie-ohjelmalla on helppoa, kunnianhimo kasvaa helposti. Tämä juttu kertoo omasta projektistamme, puolituntisesta dekkarielokuvasta. Sitä tehdessä tuli tutuksi koko elokuvanteon prosessi ja monta käytännön vinkkiä tarttui takataskuun.

Jo ennen PowerMaccien aikaa syntyi unelma. Vuonna 1993 olin mukana editoimassa yksityisen päiväkodin esittelyvideota Macintosh II fx -pohjaisella AVIDin työasemalla. Järjestelmä ällistytti maallikon, niin helppoa ja innostavaa oli Maccipohjainen editointi. Valitettavasti yhtä lailla hämmästystä herätti kuusinumeroinen hintalappu. Alkoi odotus - vielä koittaisi päivä kun digivideo kuuluisi kotimme arkeen.

Ohimennen kokeilimme monia markkinoille tulleita järjestelmiä, mutta aina jokin kolmion kulmista ontui: laatu, helppokäyttöisyys, hinta. Helppous lienee avainsana. Useimmissa kodeissa kuitenkin on kyse yhdestä harrastuksesta muiden joukossa, joten perhejuhlien tai etelänreissun taltiointi tai lastenelokuva on pystyttävä editoimaan ilman tuskanhikeä.

Digivideoon tarvitaan videokamera, tietokone ja editointiohjelma. Useilla tämän lehden lukijoista on jo kotonaan nerokas yhdistelmä: uudenpuoleinen Macintosh FireWire-liitännöillä ja käyttöjärjestelmän mukana tuleva iMovie. Kun näihin lisää digitaalisen videokameran, on harrastuksen perusta luotu.

Kameroita ja järjestelmiä on markkinoilla tusinoittain. Hyvä lähtökohta on hankkia mini-DV-järjestelmän kamera. Jos hyllyssä on vanhoja Hi8-nauhoja, on Digi8-kamera parempi vaihtoehto. Osassa kameroista on pelkkä DV-out-liitäntä, jolloin tietokoneelta ei pysty siirtämään aineistoa takaisin nauhalle. Kannattaakin ehdottomasti joko ostaa kamera sekä in- että out-liitännällä.

Sopivan kameran löytämiseksi kannattaa kysellä muilta harrastajilta (Suomen laajin harrastajasivusto osoitteessa www.digivideo.fi) ja kokeilla kameroita. Lainatkaa tuttavienne kameraa, pyytäkää liikkeestä viikonlopuksi, vuokratkaa... testikäyttö kannattaa aina.

 

Kun isä digivideokameran osti

Unelman syntyaikoina vanhin lapsemme oli vasta kolmen. Viime kesänä, hankittuamme Sonyn PC-100-kameran 6-11-vuotiaat lapsemme tapasivat lähteä kamera kourassa koluamaan lähitienoilta ja palattuaan tulivat saaliinensa Macin ääreen. Muutaman tunnin kuluttua saimme nähdä oivia Mister Bean -sketsejä tai hirviöjännäreitä.

Kun kuvaaminen ja editointi olivat käyneet tutuiksi, aloimme suunnitella salapoliisijännäriä, jonka käsikirjoittaisimme erikseen. Rooleja kertyi parillekymmenelle lapselle ja mukaan saatiin oikeat poliisitkin. Puoli vuotta projektissa meni, ja lopputuloksena puolituntinen dekkari. Samalla opimme uutta elokuvanteon vaiheista, monia kikkoja kotieditointiin ja katsomaan uusin silmin kaikkea liikkuvaa kuvaa.

Hyvä käsikirjoitus on haaste

Synopsis eli lyhyt juonirunko oli helppo kehitellä. Rakennustyömaalta löytyy kilpa-ajajan ruumis. Väkivaltaista kuolemaa alkaa selvittää paitsi poliisi, myös etsivä. Lopulta löytyy epäilty, ja takaa-ajo on valmis. Leffan loppu jätetään vähän auki, että voidaan tarvittaessa tehdä Kilpa-ajajan kuolema 2.

Tarinan syventäminen käsikirjoitukseksi tuntui pulmalliselta, mutta apu löytyi yleispätevästä ja helppotajuisesta oppasta video-ohjelman teon maailmaan: Jouko Aaltosen Käsikirjoittajan työkalupakki. (ks. Elokuvantaju)

Synopsis laajeni tarkemmaksi treatmentiksi, joka lopulta syveni käsikirjoitukseksi kuvausohjeineen ja vuorosanoineen. AppleWorksilla oli helppo taulukoida kohtausluettelo, jossa on sarakkeensa mm. kohtauksen kestolle, henkilöille, tapahtumille, musiikille jne.

Image

Osaan kohtauksista oli tarpeen piirtää etukäteen kohtauksen henkilöiden liikesuunnat, valot ja kameran sijainti. Tähän kelpasi tavallinen ruutuvihko.

 Monta mediaa yhdellä projektilla

Halusimme, että tarinassa näkyy muitakin medioita tuomassa tarinalle toden tuntua. Niinpä elokuvassa vilahtelee iltapäivälehtien lööpit, jotka teimme Freehand-ohjelmalla. Kuvat skannasimme vanhoista valokuvista tai videolta kaapaten ja Photoshopissa editoiden. Yhdessä kohtauksessa on mukana oikea lehtikin, jonka pääjuttu on vaihdettu kertomaan murhatutkimuksista.

Image

Sanomalehdet olivat mukana myös todellisuudessa: Hesari kävi tekemässä kaupunkisivuilleen jutun leffasta ja poliisien mukanaolosta. Paikallislehti MaTaPuPu puolestaan kävi katsastamassa ensi-illan. Leffaprojektin ulottuvuuksia laajensi sen miettiminen, mitä lehden toimittaja valitsee näkökulmakseen.

Halusimme myös syventää tarinaa: saunan lauteilla mietimme tematiikkaa ja myyttejä. Ne näkyvät lopputuloksessa viittauksina Hugo Simbergin tuotantoon ja raamatulliseen Kainin ja Abelin tarinaan.

 

Kolme tarpeellista lisävarustetta

Image  

Kun paikallinen poliisi ja muutama tusina alueen lasta oli värvätty elokuvaan mukaan, alkoivat kuvaukset. Muutama lisävaruste kannattaa kotiharrastajankin hankkia.

Jalusta on ehdoton. Vaikka ymmärtäisi jättää zoom-ominaisuudet käyttämättä, vipattaa kamera yllättävän paljon. Kohtauksia on paljon helpompi leikata, kun rajaus pysyy täsmälleen samana jalustaa käytettäessä. Yleisö voi myös jättää matkapahoinvointilääkkeet kotiin, kun kuva ei heilu. Jalusta on myös erityisen tärkeä videoissa, jotka on tarkoitus pakata nettiin: kameran liike estää tehokkaan pakkauksen eikä tiedostosta saa tarpeeksi pientä. Jos jalustaa ei ole, kannattaa tukea kyynerpäänsä tai nojata vaikka talon seinään.

 

Erillinen mikrofoni on paikallaan. Kameroiden omat mikrofonit ovat kyllä kohtuullisia laadultaan, mutta yleensä kuvaaja on useiden metrien päässä kuvattavissa, ja ympäristön hälyäänet peittävät helposti kohteen äänen. Myös kuvaajan hengitys ja kameran käsittely voivat pilata äänityksen. Jos ei halua investoida langattomaan mikrofonijärjestelmään, pärjää langallisellakin, kun ostaa muutamalla kympillä jatkojohtoa. Jalustasta on hyötyä myös mikrofonin käytössä.  

Kameran lisäksi perusvarustukseen kuuluvat jalusta ja lisävalaisin. Kuvassa näkyy myös mikrofoni jatkojohdon päässä. Kameran takana Niikka Lius, joka oli elokuvan toinen käsikirjoittaja, kuvaaja ja iMovie-editoija. Huomaa kuulokkeet, joilla kuvaaja saa tiedon äänityksen onnistumisesta kuvatessaan. Väijymässä Roope Turkka.

Useimpiin kameroihin saa kiinni kuulokkeet. Jo kaikkein vaatimattomimmatkin antavat kuvattaessa hyvää palautetta siitä, tallentuuko nauhalle puhetta vai tuulen suhinaa mikrofonissa. Äänitykseen kannattaa kiinnittää huomiota: satunnaisen katsojan mielessä amatööri- ja ammattilaistuotantojen suurin ero on äänityksen onnistuminen.

Lisävaloa myös tarvitaan. Kameran varustekenkään kiinnitettävä valaisin ei aina ole paras ratkaisu. Ne ovat usein tehottomia ja kalliita, eivätkä ne käy ainoasta valosta elokuvatyyppisissä projekteissa: yhtään kohtausta emme valaisseet suoraan kameran suunnasta. Edullinen apu löytyy rautakaupasta. Ostimme kaksi jalustallista rakennushalogeenia. Toisessa oli yksi ja toisessa kaksi 500W lamppua emmekä jääneet pulaan edes kirkkaassa ja kovassa auringonpaisteessa jossa varjopaikkoja piti valaista.

”60-kertainen digizoom” on markkinahömppää

Kuvaus digikameralla ei eroa paljoakaan perinteisistä videokameroista. Niiden tarkkuus ja automatiikka ovat nykyään huomattavasti edellä vaikkapa kymmenen vuotta sitten markkinoilla olleita esi-isiään. Koska digitekniikka suo, ovat valmistajat rakennelleet kameroihin huimia zoom-mahdollisuuksia.

Huono puoli digitaalisessa zoomauksessa on kuvan laadun kärsiminen. Digizoom vain kasvattaa pikseleitä, ja kuva puuroutuu. Kameroissa saa yleensä valittua onko digizoom käytössä, joten se kannattaa ottaa pois käytöstä. Myyjä, joka yrittää myydä kameran sen hyvän zoomin ansiosta, ei yleensä tiedä mitä on myymässä.

Kameran valinnassa tärkeämpää onkin se, kuinka laaja on laajin kuvakulma. Erillisen laajakulmalinssin hankinta voi olla tarpeen.

Zoomaus kesken otoksen ei yleensä näytä hyvältä. Katsokaa elokuvia - on eri tavoin rajattuja otoksia, jotka leikkautuvat seuraavaan. Harvoin yksi otos zoomaa. Kannattaakin ottaa kohtaus erikseen laajalla kuvalla, katkaista ja kantaa kamera lähemmäksi tai zoomata ja kuvata vasta sen jälkeen erikseen lähikuvana.

Pienikin käsien tärinä tai asennon muuttuminen näkyy häiritsevästi, jos kohde on rajattu erikoislähikuvaan, joten jalustan merkitys korostuu kuvattaessa teleobjektiivilla. Elektroninen tärinänpoistokaan ei auta kameran heilahteluun.

Lapset oppivat kuvauksen pian. Vaikka he usein zoomaavat ja kääntyilevät kuin väkkärät, lopputuloksen tarkastelu yhdessä opettaa rauhoittamaan kameran liikkeitä. Esimerkiksi harrastustoiminnan kuvaus tai lemmikkieläinten kasvun dokumentointi on kiinnostava ja selkeä harjoitteluareena.

iMovie on selkeä

Ollakseen niin yksinkertainen editointiohjelma, iMovie2 on kyllin monipuolinen kotikuvaajalle. Viime vuonna julkaistu Macmaailman iMovie-juttusarja antaa hyvät perusvalmiudet ohjelman käyttöön. Saatavilla on myös erinomainen opetusromppu Making Awesome iMovies, ks. arvostelu Macmaailmasta (maaliskuu 2002) tai LAFCPUG:stä. Valmistajan sivut osoitteessa www.dvcreators.net.

Sitä mukaa kun elokuvamme kohtaukset tuli purkitettua, kytkimme kameran kiinni Macciin ja veimme otokset iMovieen. Katsoimme ne ensin muutamaan kertaan läpi, jotta saatoimme valita mitkä kelpuuttaisimme. Useimmat kohtaukset olimme kuvanneet moneen kertaan eri kulmista ja eri laajuisina kuvina.

Image

Digitaalisessa editoinnissa otokset on helppoa leikata siirtää aikajanalla uuteen paikkaan - ja perua koko juttu jotta voisi kokeilla toisin. Edes otosten leikkaaminen ei hävitä mitään, iMovie osaa palauttaa alkuperäisen kokonaiseksi. Samaten efektit ja siirrokset voi poistaa ilman, että alkuperäinen otos kärsisi.

Kun kohtausten kuvat oli pääpiirteissään valittu, piti saada ääni istumaan yhtenäisenä. Kohtaukset kuvasimme yleensä useammasta kamerakulmasta ja eri laajuisina kuvina. Näitä leikkaamalla ja yhdistämällä saatiin toimiva kuvakerronta. Äänen liittäminen näihin teetti välillä hankaluuksia, mutta yrityksen ja erehdyksen menetelmälle digitaalinen editointi on armollinen.

Tekstityksiä ja still-ruutuja tehdessä kannattaa muistaa, että tv-ruudun reunat peittävät yllättävän paljon kuva-alasta. Aivan reunoihin ei tule sijoittaa mitään oleellista informaatiota. Tämä koskee erityisesti perinteistä 4:3-ruutua mutta myös 16:9-laajakuvan reunoja.

iMovien efekti- ja siirrosvalikoima on aika pieni, ja epäilimme kovasti sen riittävyyttä. Kummastus vaihtui ahaa-elämykseksi, kun huomasimme, ettei niitä juuri tarvitakaan.

Puolituntinen elokuvamme rakentui noin sadasta leikkeestä, vain kymmenkunta vaihdosta kaipasi ristikuva- tai muuta efektiä. Muuten napsaisimme otoksen kylmästi poikki ja jatkoimme seuraavalla. Vähitellen opimme, että leikkaus on looginen ja onnistunut, kun otokset istuvat toistensa perään ilman kikkailuja. 

   

Photoshop ja Quicktime Player apureina  

Vaikka iMovie antaa hyvät mahdollisuudet otsikoiden ja tekijäluetteloiden luomiseen, Photoshop on omaa luokkaansa tekstitysten ja still-kuvien rakenteluun. Esimerkiksi elokuvan alkukuva vietiin iMoviesta PICT-kuvana Photoshopiin. Siinä teimme kuusi taustaversiota mustasta aina normaalisävyiseen saakka, niin että hehkuva teksti pysyi kuvan päällä. Lopuksi toimme nämä takaisin iMovieen peräkkäisiksi ruuduiksi. Ristikuvasiirroksella saimme kuvan vaalenemaan saumattomaksi kokonaisuudeksi sitä seuraavan elokuvan kanssa.

QuickTime Player on näppärä liittolainen iMovie-projekteille. Se kannattaa rekisteröidä Pro-versioksi (n. 30 USD). Prolla pystyt avaamaan digitaaliset kuvausleikkeesi, tekemään sävymuutoksia ja muita efektejä, ja tuomaan ne takaisin iMovieen.

Myös äänen editoinnissa QuickTime on näppärä. Elokuvan teho syntyy paljolti kohtauksia tukevasta taustamusiikista. Kopioimme muutamilta cd-levyiltä sopivat taustamusiikit avaamalla kappaleet QuickTimella ja tallentamalla niistä sopivan mittaiset pätkät AIFF-muodossa. AIF-tiedoston toimme puolestaan iMovieen. QuickTime Prolla pystyy myös lisäämään äänen voimakkuutta tai vaikkapa kääntämään stereokuvaa.

Image

Äänten käsittelyyn on myös useita ilmaisia ja shareware-ohjelmia. Esimerkiksi SoundApp on monipuolinen lisä (www.macmaailma.fi/halvat.html). Tehosteääniä voi tietysti nauhoittaa kamerallakin. Nauhoituksen jälkeen otos tuodaan iMovieen. Sen jälkeen ääni on irrotettavissa videokuvasta. Tehosteita saa myös cd:inä tai netistä. Kattava musiikki ja tehosteäänivalikoimia löytyy osoitteesta www.sounddogs.com.

Katsele uusin silmin  

  Puoli vuotta vierähti, ja välillä heräsi epäilys saammeko vietyä projektin loppuun. Vaativin vaihe oli joulukuinen takaa-ajokohtaus, johon saimme poliisin virka-apua viideksi tunniksi. Viisi tuntia kuulostaa runsaalta, mutta sinä aikana piti kuvata poliisin lähtö poliisiasemalta, episodi epäillyn ovella toisessa kaupunginosassa, takaa-ajo, tulitaistelu vanhassa teollisuusrakennuksessa ja vielä rikollisten vieminen selliin.

Kohtausten käsikirjoitus hiottiin erityisen tarkkaan. Kävimme kuvaamassa ja miettimässä valaistukset paikan päällä. Ajoimme siirtymät kello kourassa. Suurin apu oli kuitenkin siitä, että kuvasimme jo edellisen päivän harjoituksissa kaiken. Illalla teimme iMoviessa sitten pikaleikkauksen, ja tarkensimme suunnitelmia sen perusteella. Tämän jälkeen oli helppo lähteä kuvaamaan, kun tiesi täsmälleen mitä tarvitaan ja minkä verran ottoihin kuluu aikaa.

Elokuva oli osapuilleen valmis kahta päivää ennen esiintyjäjoukolle järjestettyä ensi-iltaa paikallisella nuorisotalolla. Nukuttuamme yön yli katsoimme kokonaisuuden alusta loppuun huomataksemme yhtä ja toista pientä korjailtavaa: tyhjäkäyntiä pois, sireeniääniä voimakkaammiksi jne. Valitettavasti tässä vaiheessa oli myöhäistä itkeä jalustan vähäistä käyttöä.

Digivideoleffa näyttää hyvältä myös tv-ruudussa, kunhan sen toistaa dv-kameralla. VHS-kopioina sen laatu sammuu. Huippuluokan elämys syntyi, kun esitimme elokuvan ensi-illassa digivideokameraan kytketyllä projektorilla sekä lisäkaiuttimilla. Kokemus ei kalvennut oikeille elokuville, kun tapitimme kolmen metrin levyistä kuvaa. Kuten arvata saattaa, yleisö oli haltioissaan. Leffa oli täyttänyt tehtävänsä: tarina oli ytimekäs, leffa näytti hyvältä ja jokainen yleisössä löysi siitä itsensä.

Leffanteon myötä syntyi käsitys elokuvan kokonaisuudesta ja työvaiheista. Vaikka kokkeja oli ollut monta, soppa oli lopulta kaksissa käsissä. Vanhin pojista, syksyllä 12-vuotta täyttänyt Niikka Lius oli mukana alusta asti. Niin aikuiset kuin lapsetkin olivat aikaansaannokseen tyytyväisiä. iMovie oli juuri niin helppo ja hauska perhekäytössä kuin toivoimmekin.

Image

Osa näyttelijäkaartia elokuvan ensi-illassa. Videotykki ja lisäkaiuttimet korostivat oikean leffan tuntua. Suurta hupia tuottivat lopussa näytetyt kömmähdykset. kuva: ©Harri Pirhonen, MaTaPuPu-lehti

Tekniikka

Kuvaus: Sony PC-100E videokamera Sony ECM MS908C -mikrofoni (n. 200€) Jalusta (tavallinen kamerajalusta, n. 70€) 500W rakennushalogeenivalaisimia (3 valaisinta 2 jalustalla, yht. n. 60€))

Editointi: PowerBook G4 Titanium (400MHz, 256M/20G) LaCie 60Gt ulkoinen FW-levy (5400rpm) - puolituntinen elokuva vie tilaa n. 10Gt) iMovie 2.0.1 Adobe Photoshop 5.5 - kuvankäsittely leffan iltapäivälehtiin - Töyrynummi Film Productions -ryhmän logo, osa tekstityksistä Macromedia Freehand 9 - iltapäivälehtien lööpit ja sivut - leffajuliste ja vhs-koteloiden kannet QuickTime Pro 4 ja 5 - otosten kuvamuokkaus - musiikin tallennus ja leikkaus AppleWorks5 - käsikirjoitus ja kohtaustaulukko

Esitys: Toshiba TLP551 -videoprojektori Erilliset tietokoneen lisäkaiuttimet

--- Lähdemateriaalia Jouko Aaltonen: Käsikirjoittajan työkalupakki (Miten teen video-ohjelman käsikirjoituksen). Painatuskeskus Oy 1993. saitit, mm. Elokuvantaju, www.digivideo.org Musiikin käyttöoikeuksia varten ks www.teosto.fi, www.gramex.fi

Valitettavasti alkuperäisen jutun jotkut linkit ovat hävinneet kun teksti on siirretty uuteen foorumiin. Osa oli vanhentuneita.

Viimeksi päivitetty ( 21.03.2005 )
«   »