Automaatti

Digivideo

"Paras automaatti on sellainen, jonka saa pois päältä"

Videokameralla voi kuvata täysautomaattisesti, valottaa automaattisesti, tarkentaa automaattisesti, äänittää automaatilla ja hoitaa valkotasapaino automaatilla.

Monissa kameroissa on "Täysautomaatti", "Auto" tai vastaava valinta, "mummuasetus" sanovat jotkut. Sillä kaikki säädöt tai ainakin useimmat niistä hoituvat automaattisesti. Käyttäjän tarvitsee vain suunnata kamera ja painaa käynnistysnappia. Useimmilla kameroilla tulee melko hyvää videota tuollakin tavalla useimmissa tapauksissa. Vaikeat kohteet ovat sitten erikseen. Automaatin toimintaan kannattaisi kuitenkin perehtyä ainakin jonkin verran. Se voi nimittäin tehdä omavaltaisesti asioita, joita et haluaisi tehtävän. Eräs v. 2003 kameramalli esimerkiksi muutti automaatilla kuvasuhteen aina 1.33 (eli 4:3) vaikka käyttäjä kuvasi aina laajakuvaa 1.78 kuvasuhteella (16:9). Se myös poisti kamerasta käyttäjän asetukset kuten liiallisen terävöityksen eston. Täysautomaatti osoittautui pian käyttökelvottomaksi. Onneksi tuossa kamerassa oli täysautomaatin lisäksi automaatit hoitamassa valotusta, valkotasapainoa, tarkennusta ja äänitystä kukin erikseen, eivätkä ne tehneet omavaltaisia valintoja.

Automaattivalotus on kätevä, jos se toimii. Se ei saa olla liian nopea, reagoida kaikkiin pieniinkin poikkeamiin, sillä jatkuvasti säätyvä video on ikävää katsottavaa. Pieni hitaus voi aiheuttaa hetken väärän valotuksen alussa, mutta sen voi myöhemmin leikata pois. Tyypillinen ongelma automaatin kanssa esiintyy, kun kuvan poikki kävelee vaaleapaitainen mies ja koko kuva tummenee vaalentuakseen taas kun mies on poistunut kuvasta. Samoin maisemakuvissa puiden välistä pilkahtava vaalea taivas voi tummentaa koko kuvan uhkaavaksi. Valotus lukittuna tai käsisäädöllä nämä ongelmat olisi voinut välttää. Hämärässä automaattivalotus voi tehdä kauheata jälkeä. Se yrittää saada aikaan täyttä kuvatasoa ja käyttää runsaasti sähköisiä vahvistuksia. Seurauksena on olosuhteisiin nähden aivan liian kirkas kuva, jossa on hirveä määrä kohinaa, lumisateen tyyppistä vahvistuksen aiheuttamaa häiriötä.


vasemmalla automaatin valotus, oikealla käsisäätö +3 aukkoa

Valotus voimakkaassa vastavalossa, jossa kontrasti on aivan liian iso. Musta kissa aurinkoisella ikkunalla on ns. "mahdoton aihe" videokameralle. Vasemmalla automaatin valinta, jossa ulkoa näkyy koivun lehvästö aivan hyvin, mutta kirkkaimmat osat kuten vaalea seinä ja taivas jäävät sävyttömäksi, ylivalottuvat. Kissa ja sisätila taas alivalottuu ja jää mustaksi. Oikealla valotusta on korjattu +3 aukkoa, mikä tuo kissalle silmät ja vähän muitakin yksityiskohtia, mutta hävittää ulkotilan lähes kokonaan. Kaikkea ei voi saada näin voimakaskontrastisessa kohteessa. On valittava tai annettava automaatin valita. Valotus-sivumme kertoo lisää aiheesta.

Vastaava ongelma käänteisenä tulee eteen jos pitää kuvata kohdevalossa olevaa ihmistä mahdollisesti vielä tummalla näyttämöllä. Automaatti repii taustasta sävyjä, mutta valossa oleva henkilö "palaa" valkoiseksi ja sävyttömäksi. Pahimmillaan olen joutunut tekemään 6 aukon alivalotuksen automaatin ilmoittamasta ennen kuin sain sävyjä kasvoille. Jopa lasten joulujuhlissa voi törmätä tuollaiseen valaistukseen ja tumma metsä ihmisen takana saa jo kasvot kalkituksi.

Automaattitarkennus on kätevä, suorastaan ihmeellinen ominaisuus, jos muistelee vuosikymmenen takaisia tai vanhempia kameroita. Ammattilaisilla sitä ei ole vieläkään, sillä he eivät luovuta päätösvaltaa koneelle siitä, mikä kohta kuvassa pitää olla terävä. Automaatti tarkentaa yleensä kuvan keskelle. Hitaus on hyväksi tarkennuksellekin. Se ei saa reagoida jokaiseen korren heilahdukseen kameran edessä eikä saa pumpata edes takaisin. Kiusallista on, jos tarkennuspiste löytyy linssin pinnalla olevasta liasta tai kärpäsestä. Hämärässä monet automaatit joutuvat aivan hukkaan ja pörräävät sinne tänne. Ilotulitus on kohteita, missä automaatti pitää ehdottomasti saada pois päältä, mutta jo lapsi tiiliseinän edessä saa kameran tarkentamaan päin seiniä. Tiilessä kun on enemmän selkeitä yksityiskohtia kuin pyöreämuotoisessa lapsessa.

Automaattinen äänitystason säätö on pelastanut monen videon äänen, mutta on se myös tuhonnut niitä. Äänen pumppaus, voimakkaiden äänien äkillinen vaimennus ja taukokohtien tason nosto, josta seuraa hiljaisten kohtien kohina, ovat ikäviä seurauksia automaatilla äänittämisestä. Usein valitettu kameran käyntiäänien kuuluminen videolla johtuu juuri automaatin tavasta "ruuvata" hiljaiset kohdat niin kovalle, että jotakin kuuluu. Mikrofonin irroitus kameran rungosta ja vieminen kaapelin päässä tai langattomana puhujan lähelle auttaa tietysti varmimmin tuohon ongelmaan.

Valkotasapaino on saanut oman sivunsa, mutta sekin hoituu useimmiten melko hyvin automaatilla. Joskus se kuitenkin juuttuu vääriin sävyihin ja silloin tarvitaan käsisäätöä. Sekavalossa kokonaisen tapahtuman kuvaaminen, jos vielä taustalla on ikkunoita ja kattokruunuja, ei suju siististi automaatilla, sillä kuvasta toiseen vaihtuva ihonväri ei kerta kaikkiaan sovi ihmisen silmälle. Auringonlaskusta ei tunnelmallista kuvaa saa kuin kytkemällä automaatin pois määräilemästä.

Henkilökohtaiset työkalut