Canon XH A1

Digivideo

Sisällysluettelo

Canon XH A1 HDV-kameran käyttäjäkokemuksia

Kuva:XHA1_PJarv_perus1.jpg

Vuoden 2006 lopulla Canon julkaisi XH A1 HDV-kameran. Tässä lyhyt yhteenveto omista kokemuksistani kameran parissa. Kamerasta löytyy myös infoa tästä Digivideon keskustelusta: http://www.digivideo.fi/phpbb2/viewtopic.php?t=354187&postdays=0&postorder=asc&start=0


Akkupaikka on sijoitettu kameran sisälle
Suurenna
Akkupaikka on sijoitettu kameran sisälle

Kamera on painoltaan melko kookas (2kg). Silti se istuu hyvin kädessä, koska sen paino jakautuu tasaisen miellyttävästi. Erityisen helppo kameralla on kuvata pitelemällä sitä oikealla kantokahvasta ja tukemalla vasemmalla kameran alta. Tällöin vasurin sormet jäävät manuaalirenkaille vapaiksi, eikä kameran paino haittaa pitkissäkään kuvauksissa samalla tavalla kuin käsikahvasta "normaalisti" kuvattaessa. Akku on sijoitettu takaosaan kameran sisälle ja se ratkaisu on ainakin kylmissä olosuhteissa osoittautunut toimivaksi. Itselläni isoin akku on 970G, joka täyttää onkalon ääriään myöten, mutta ainakin tuo köriläs ulostautuu ongelmitta kameran sisältä. Isoimpien tarvikeakkujen kanssa on kuulemma ollut joitain ongelmia. Perusakulla kuvaa manuaalin mukaan reilut 200 minuuttia peruskäyttöä. Tuntumani on kuitenkin ollut, että akut kestävät tätäkin paremmin. Positiivisia kokemuksia ovat olleet pakkasessa vietetyt kuvauspäivät. Pitkänkin ulkopäivän aikana akut ovat kestäneet hyvin.


Ostopäätökseeni vaikuttaneet tekijät

Kamera käyttää perinteistä CCD-tekniikkaa (1/3" 3CCD), toisin kuin esim. Sonyn vastaavaan hintaluokkaan mahtuva uutuus HVR-V1, joka taasen perustuu CMOS-tekniikkaan. Käytettyäni CMOS-kameraa (HVR-A1) vuoden ajan, V1 herätti minussa luonnollisesti suurta houkutusta. On melko selvää, että CMOS on tulevaisuus, mutta valitettavasti Sonyn uutukaisessa on 1/4" kennot, joten syvätarkkuutta on tästä johtuen 1/3" kennojakin enemmän. Lisäksi V1:n linssin laajakulma on sen verran kapea, että laajakulmalinssin käyttö olisi itselläni ollut miltei jatkuvaa, ja se taas tarkoittaa yhäkin suurempaa syvätarkkuutta. Canonin uutukainen sen sijaan tarjoaa melko laajan linssin vakiona (35mm vastaavuus 32,5mm). Ennen ostopäätöstäni latailin netistä paljon XH:lla kuvattuja clippejä, ja niiden perusteella Canonin uutukaisen tuottama jälki vakuutti minut kameran kyvyistä. Kun kamera vielä kaupassa istui hyvin käteen, ei valinta ollut enää vaikea.

CMOS on siis melko varmasti tulevaisuuden valinta myös Canonilla, perustuuhan HV10 jo nyt CMOS-teknologiaan. CMOSin ongelma on kuitenkin vielä toistaiseksi ollut hämäräherkkyys. Canon tarjoaakin uutuudellaan siedettävää herkkyyttä HDV-tasolle. Itse kuvaan paljon luonnon valossa, joten herkkyys on sikäli tärkeä ominaisuus. Eräs ehdoton valtti Canonille on myös sen loistavasti sijoitettu aukkorengas. Aukon säätö sujuu lennossa todella helposti ja huomaamattomasti. Huolimatta siitä, että XH A1 on kamera ennen kaikkea manuaalisäädöillä kuvaaville, toimii se erittäin mainiosti myös täysautomaattikamerana.

HDV – eipäs-juupas-formaatti

Sanovat epäilijät sitten mitä sanovat, on HDV lunastanut paikkansa puoliammattilais-/harrastelijakameroiden joukossa. Mpeg2-tekniikka on viety sen verran tappiinsa, että sen aataminaikaisuudesta huolimatta sillä pystytään tuottamaan nykyään hyvinkin mallikelpoista kuvanlaatua. Rapakon tuolla puolen HDV näyttää olevan hyväksytty jo tuotantokäyttöönkin, joten tarina sen ympärillä muistuttaa paljolti sen edeltäjää, DV-formaattia. Juuri ammattipiireissä ei sitäkään meinattu ensin hyväksyä toimivaksi formaatiksi, mutta kuinkas sitten kävikään.

Täytyy toki myös muistaa, ettei yksikään formaatti nykymaailmassa tule säilymään enää pitkiä periodeja. Kuitenkin ajatus siitä, ettei HDV:hen ole järkevää siirtyä nyt, koska uusia formaatteja on jo oven takana, on siinä mielessä huono, että myös näiden uusien formaattien tullessa ovat taas seuraavat uudet formaatit kolkuttamassa oville. HDV:n suurin etu (joidenkin mielestä huonous) on yhä se, että se on nauhaformaatti. Jos ajatellaan vaikkapa lomareissun tai paljon kuvauspäiviä sisältävän dokumentin tallentamista jollekin muulle kuin nauhaformaatille, on se yhä nykypäivänä vähintäänkin hankalaa. Lisäksi nauhat ovat ylivertainen masterformaatti - ainakin toistaiseksi. HDV ei häviä kuluttajamarkkinoilta vielä useaan vuoteen, mutta se on varmaa, että lopulta se kuitenkin häviää. Viimeistään silloin masterit on siirrettävä sen hetken parhaalle formaatille. Näin se vain menee.

Mikäli HD-tarkkuus siis vähääkään kiinnostaa, ei kannata jäädä odottelemaan, miten eri formaattien lähitulevaisuudessa käy. Kuvaamalla tänään HDV:nä katselet tulevaisuudessa tämän päivän kuvauksia HD-tarkkuudella. Tässä määrittelemättömässä tulevaisuudessa toistuu suurin osa kuvamateriaaleista vähintäänkin HD-tarkkuudella. Silloin saattavat SD-videot näyttää melko karuilta. Vaan eipä se kuitenkaan sisältöä miksikään muuta!

Takaisin itse kameraan

XH A1 kuvaa HDV:n lisäksi myös perinteistä SD-formaattia (16:9 / 4:3). Myös downconversio kamerasta (HDV>DV) onnistuu. Kameraa voi myös monitoroida HDV-tilassa SD-monitorilla. Vaihtoehdot ulostulolle ovat miniplugi, component sekä BNC-liitin. Valmistajat suosittelevat yleensä käytettäväksi erillisiä HDV-nauhoja, mutta itse en ole tätä kokenut tarpeelliseksi. Nyt kun XH:llani on kuvattu yli 20 tuntia Sonyn halvimmilla nauhoilla, ei yhtään dropouttia ole vielä ilmaantunut. Aikaisemmallakaan HVR-A1 kameralla ei vuoden aikana tullut kuin pari kolme todistettavaa droppia, ja jälleen käytössä olivat Sonyn Premium-halppisnauhat. 
HDV-pakkaus toimii kamerassa aikaisempiin kokemuksiini nähden todella hyvin. Varsinkin liike tallentuu hienosti verrattuna aikaisempaan Sony-kameraani. Liikkuvasta kuvasta on toki vieläkin löydettävissä puutteita, esimerkiksi järven aallot ovat yhä XH:llekin suurin koetinkivi. Silti vesi tallentuu hämmästyttävän hyvin.

Kameralla on myös mahdollista ottaa muistikortille valokuvia (JPEG max.res. 1920x1080pix).

Linssi

Optisella vakaajalla varustettu 20X linssi on ilmeisen laadukas. Tekniset tiedot pähkinänkuoressa: f=4,5-90mm, F/1,6-3,5. 35mm vastaavuus 32,5mm - 650mm. Linssin suodinkierre 72 mm. Zoomi ja tarkennus ovat motorisoituja. Laajakulma on omiin tarkoituksiini tarpeeksi leveä, mutta miinuksena tulee ääripäässä hiukan tynnyriefektiä (barrel distortion). Varsinaisia vikoja en linssin suorituskyvystä ole löytänyt. Ainut 'heikkous' ilmaantuu kuvattaessa suuria ja kirkkaita kontrastieroja. Linssi pukkaa hiukan värivääristymää tarkkoihin kirkkaan ja tumman yhtymäkohtiin. Yleensä niitä esiintyy vain hieman ylivalotetuissa otoksissa, esim. kirkas taivaanranta auringon laskiessa ja tumma metsä edessä. Sitä en kyllä tiedä, löytyykö tästä hintaluokasta muitakaan kameroita, joissa tätä ei ilmenisi.

Kennot ja hämäräherkkyys

Canon sisältää kolme 1/3" CCD kennoa (1,56 milj. tehollista pikseliä per kenno). 1/3" CCD-kennoiksi ne hallitsevat melko hyvin kontrastierot. Toki XH ei tee mitään radikaalia poikkeusta muihin 1/3" CCD-kameroihin verrattuna. Taivas tuppaa ylivalottumaan kuten aikaisemmillakin 1/3" kameroilla. "Ominaisuuden" kanssa on vain siis elettävä, kun puhutaan tämän hintaluokan kameroista. Suuresta pikselimäärästä johtuen kennot ovat myös melko herkät vertical smearing -ilmiölle (esim. auringosta lähtevä pystypalkki kuvan poikki). Tämä tietysti tuntuu CMOS-kameraan tottuneelle aluksi hiukan takapakilta. Aika harvoissa tilanteissa sitä kuitenkaan esiintyy häiritsevästi.

Pikselimäärään nähden kennot ovat melko herkät. Hämärässäkään eivät värit katoa ja normaali huonevalaistus (keinovalo) riittää melko pitkälle. Toki jos verrataan kameraa parhaisiin 1/3" SD-kameroihin, ollaan herkkyydessä HDV-puolella vielä jäljessä. Canonin herkkyyttä ei kuitenkaan voi enää luokitella surkeaksi. Kamerasta löytyy Gain-säädöt -3dB:stä aina +36dB:iin asti. Käytännössä käyttökelpoinen maksimi on +12dB. -3dB-tila on todella puhdas ja normaalilla päivänvalolla luonnollisesti se oikea vaihtoehto. XH:sta löytyy myös Auto Gain, mutta sen käyttö varsinkin huonossa valossa on toivotonta, koska sille ei pysty asettamaan ylärajaa. Toisaalta Auto Gain ei ehkä kuulukaan tämän kameran käytetyimpiin ominaisuuksiin, koska herkkyyden kontrollointiin löytyy järkevämpiäkin vaihtoehtoja (aukko / suljinaika / automaattitiloissa Exp Lock). Maksimiasetus olisi kuitenkin ollut oiva lisä.

Kuvan säädöt

Pakasta nostettuna on Canon XH A1:n väritoisto hiukan latteahko, mutta värisiirtymiltään erittäin luonnollinen. Lisäksi on hämmästyttävää, kuinka paljon väri-informaatiota perusasetuksillakin kuvasta editissä silti löytyy. Kameran käyttäjäasetuksista voi väreille sitten tehdä lähestulkoon mitä vain. Säädöistä löytyvät väreille Cinegammat (myös kontrasteille on omat Cinesäädöt), värikylläisyyden määrä, värivaiheen säätö, punaisen, vihreän sekä sinisen tason säätö, puna-vihreä matriisi, puna-sini matriisi, vihreä-puna matriisi, vihreä-sini matriisi, sini-puna matriisi sekä sini-virheä matriisi ja vielä erillinen värikorjainkin. Kaikki asetukset voidaan tallettaa käyttäjäasetuksiin, joita voidaan sitten pikanäppäimellä nopeasti valita. Lisäksi kaikki asetukset voidaan tallentaa muistikortille ja siirtää tarvittaessa toiseen kameraan.

Kuvaa voidaan myös muokata Gammacurve-asetuksilla (Normal/Cine1/Cine2), Knee-säädöt ylivaloituksen hallintaan (Low, Middle, High), mustan alueen hallinta (Black Stretch/Middle/Press). Tämän lisäksi löytyy kuvan tummuussäätöä, mustan tason säätöä, kuvan terävyyden säätöä, vaakapehmennystä, vaaka- ja pystypehmennyksen tasapainon säätöä, kohinatason säätöä ja löytyypä vielä kahta erilaista kohinan vaimennintakin vaihtoehtoisilla asetuksilla. Eli siis säätöjä on. Ja edelleen näistä kaikista voi siis tehdä omia käyttäjäasetuksia, jotka voi nopeasti ottaa käyttöön yhden manuaalinappulan takaa (max 9 asetusta kameran muistiin, max 20 asetusta muistikortille). Ja sitten paras juttu: säädöt vaikuttavat kuvaan ihan oikeasti.

Mainittakoon lisäksi tässä yhteydessä, että kameran muistakin asetuksista ja toiminnoista saa tehtyä omia käyttäjäasetuksia. Esimerkiksi jos kameralla on kaksi käyttäjää, voi kumpainenkin käyttäjä valita omiin asetuksiinsa vaikkapa sen, mihin suuntaan zoom-rengas toimii. Asetuksia on lukuisia ja nämäkin kaikki voidaan tallentaa muistikortille.

Asetuksista teimme aivan oman sivun, jolla käyttäjät voivat jakaa parhaita löydöksiään.

Progea Frame-modella

Kamera kuvaa normaalin 50i (HDV 1080i) lisäksi myös progressiivista 25F-kuvaa. Koska kennot eivät kuitenkaan ole aidosti progressiivisia, tyytyi Canon käyttämään tilasta F-nimitystä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että kameran Frame-mode tuottaa täysin progressiivisen näköistä kuvamateriaalia. Lisäksi 25F on ainakin Final Cut Pro:ssa (ja käsittääkseni lähes kaikissa muissakin ympäristöissä) täysin editoitavissa 25p-asetuksilla. Resoluutiohävikki 50i tilaan on noin 10%. Puhutaan erittäin hankalasti havaittavasti erosta. Sen mitä itse olen tuota F-tilaa testaillut, näyttää se mielestäni hyvältä. Onko jälki filmimäistä? No onhan se, mutta eiväthän kameran muut ominaisuudet filmiksi silti muutu. Ja kuten mainittu, löytyy kamerasta myös Gamma-säätöjä, jotka emuloivat enemmän filmimäistä kontrasti- ja väritoistoa, joten kyllä XH:lla pitäisi kunnon draamaa syntyä, mikäli vain muut asiat ovat kohdallaan, ja tiedätte kyllä mitkä.

Se on 25F-tilasta vielä huomioitava, ettei se ole muiden valmistajien tukema formaatti. 25F-kuvattua materiaalia ei pysty lukemaan esim. Sonyn nauhureilla. Esim. Canonin HV10 toimii myös 25F-nauhurina, vaikkei kamera itse kuvaakaan 25F-modessa.

Manuaalisäätöjä löytyy

Vasemmalta: tarkennus-, zoom- ja aukkorengas
Suurenna
Vasemmalta: tarkennus-, zoom- ja aukkorengas

Manuaalisäädöt ovat XH A1:ssä loistavat. Renkaita on linssin 
ympärillä kolme kappaletta - tarkennus, zoom ja aukko. Varsinkin zoom- ja aukkorenkaat toimivat erittäin hyvin ja käytettävyys on huippua. Todella nopeita zoomeja ei manuaalirenkaalla tosin pysty tekemään. Zoomia pystyy myös säätämään kahdesta erillisestä zoom-säätimestä, joista käsikahvassa olevaan saa (painalluksen mukaan) vaihtuvat nopeudet ja kantokahvaan vain valitun nopeuden. Hitain zoom-nopeus on 60 sekuntia ja nopein asetuksista riippuen 1,5 - 2,6 sekuntia. Sekä zoomille että tarkennukselle pystyy asettamaan muistipaikkoja, joihin voidaan palata sitten nopeasti Position Preset -kytkimellä.

Muut tärkeimmät manuaalisäädöt ovat ND-filtterit, Push Auto Focus, suljinajan säätökiekko (ääripäässä Clear Scan -toiminto), Exposure Lock, Gain-kytkin, valkotasapaino, Peaking, Magn. tarkennusapuri (2x) sekä käyttäjäpainikkeet. Äänen tasojen manuaalisäädöt löytyvät kameran takaosasta. Automaattiset on/off -kytkimet löytyvät tarkennukselle, Auto Gainille, valkotasapainolle sekä äänen Auto/Manual vaihtoehdolle. Monet vähemmän käytetyt säädöt löytyvät Menu-valikon takaa. Valkotasapainolle löytyvät automaatti-, keinovalo- sekä luonnonvaloasetukset. Lisäksi vapaasti säädettävä värilämpötila (2800-12000°K). Valkotasapainoon liittyville säädöille löytyy manuaalikytkimet (3 erillistä). Vipukytkimelle saa kolme eri vaihtoehtoista tilaa pikavalintaan, Preset, A- ja B-asetukset. Preset voi olla °K- / keino- / luonnonvaloasetukselle.



Apuja kuvaukseen

Automaattitarkennus toimii kamerassa hyvin. Jopa hämärässä se tekee yllättävän varmaa jälkeä. Canon onkin esitellyt uuden Instant Auto Focus -järjestelmän, joka siis toimii nopeasti ja paremmin kuin perinteinen Auto Focus. Tarvittaessa tuon pikatarkentajan saa myös pois päältä, eli kamerassa on siis myös tavallinen automaattitarkennus. 25F-tilassa ei automaattitarkennus aina tunnu toimivan ihan yhtä luotettavasti kuin 50i-tilassa. Push Auto Focus - painike saisi olla huomattavasti isompi. Vaikka se on sijoitettu loogisesti, menee sen etsintä monesti hapuiluksi.

Kuvanvakaaja on hyvä. Kamera on tosin sen verran kookas, ettei sitä muutenkaan ole kovin hutera käyttää. Ainoa miinus Canonille kuvanvakaajasta on, ettei sille ole mahdollista asettaa käyttäjäpainiketta. Eli pois/päälle tapahtuu Menu-valikosta. Uskoakseni tämä tulee kyllä muuttumaan firmware-päivitysten myötä. Ainakin toivon niin.

LCD ja etsin

LCD on Sonyn vastaavan hintaluokan kameroihin verrattuna pieni (2,8"). Silti en luokittelisi sitä huonoksi, mutta ei haittaisi vaikka se hiukan isompikin olisi. Huolimatta siitä, että kamerasta löytyy Guide Frame -apuja, on pienellä näytöllä monesti hankalaa saada esim. taivaanranta täysin suoraan. Tarkennusavut auttavat saamaan kuvan melko helpolla tarkaksi. Niistä tärkeimmät ovat Peaking ja 2X-tarkkennusapuri. Ilman apujakin näytön tarkkuus riittää juuri ja juuri. HD-kuvan kanssa on kuitenkin aina se ongelma, että pienikin epäskarppius paljastuu isolla näytöllä. Siksi hyvin toimiva Auto Focus voikin joskus olla suuri pelastus. Juuri tästä syystä olisi ollut hienoa, jos Push AF -näppäin olisi ollut hieman kookkaampi. LCD:n katselukulma on myöskin turhan suppea. Valotusta tehdessä täytyy aina muistaa, mistä kulmasta sitä katselee, etteivät säädöt lipsahda harhaan. Valotusapuihin löytyy Zebra (IRE 70-100, viiden yksikön hyppäyksillä).Yhteenvetona: LCD on ihan ok kokoisekseen.

Etsin ei myöskään juhli suurella koolla. Lisäksi häikäisysuojaamaton silmäsuojus on suoraan sanoen kehno. Olen kuitenkin lukenut netistä, että Sonyn Z1:n häikäisysuojus sopii sellaisenaan Canoniin, joten eyecupin tilaus kilpailijan varastolta voi helpottaa tässä tapauksessa suuresti. Itse etsimen kuva saisi olla suurempi. Kyllä silläkin toimeen tulee, mutta ei se mikään loistava ole.

Äänipuoli

Kameran mukana ei tule XLR-mikrofonia, joten sen joutuu hankkimaan jälkikäteen, mikäli sellaista ei kameralaukusta löydy. XLR-etuaste tuntuisi olevan ihan käyttökelpoinen ja tärkeimmät äänen perussäädötkin löytyvät. Äänipuolella on Canonille tapahtunut pari lapsusta. Käytettäessä XLR-monomikkiä kanavaan yksi, ei samaa signaalia voi säätää eri tasolla kanavalle kaksi. Eli perinteisen turvaraidan (toinen kanava ajetaan hiljaisemmalla tasolla) tekeminen vaati XH:ssa splitteripiuhan. Myös toinen puute löytyy XLR-säädöistä. Mikäli vaihtaa mikkitason LINE/MIC -kytkimestä linjatasoiseksi, vaikuttaa se aina molempiin kanaviin. Phantom-säädöt ja vaimennuspadi (-20dB) löytyvät onneksi kuitenkin kanavakohtaisesti. Ja muutkin perussäädöt ovat kuten pitääkin. Äänen tasoja voi säätää manuaalisesti tai antaa automaatin hoidella tasot. Automaatti ei ole huono, mutta ei tietenkään vastaa laadultaan hyvien kenttämikserien tasoa. Siitä pisteet automaatille, ettei se ole hirveän hanakka nostelemaan hiljaisuutta, vaan toimii melko luonnollisesti. Kameran oma kiinteä stereomikki on ääneltään aika puiseva, kiinteäksi kameramikiksi kaiketi kuitenkin ihan vertailukelpoinen. Kameran automaatti tuppaa jättämään normaalisäädöillä tasot todella alhaiseksi. Mikkiin löytyy onneksi +6dB herkkyysbuusti Menu-valikkojen kautta.

Tätä juttua kirjoittaessa en ole vielä ehtinyt vertailemaan oman yksilöni nauhamoottorin äänen voimakkuutta toisen XH A1 -kameran rinnalla. Nauhamoottori ei ainakaan omassa kamerassani ole hiljaisimmasta päästä ja sirisevä ääni tarttuu selkeästi nauhalle myös haulikkomikkiä ripustimella käytettäessä. Moottoriäänen häiritsevyys on luonnollisesti hyvin subjektiivinen asia, mutta sirinä on sen verran selkeää, että voisin jopa epäillä kyseessä olevan poikkeus. Mikäli näin ei ole, on se kameran heikkous äänipuolella. Myös zoom-moottori pitää melko kovaa ääntä nopeilla zoomeilla.

Yhteenveto

Kuvan kamerassa asennettuna UV-suodin
Suurenna
Kuvan kamerassa asennettuna UV-suodin

Voidaan vaivatta todeta, että hintaansa nähden Canon on tuonut markkinoille loistopelin. Pienistä puutteista huolimatta kameran kehittelyssä on selkeästi kuunneltu käyttäjiä. Omalta osaltani kauppaan jäänyt Sonyn uutuus HVR-V1 on sekin varmasti loistava kamera. Kuluttajan kannalta tämä on ainoastaan positiivista. HD(V)-reson vaihtoehtoja alkaa olla paljon ja suurin osa kameroista on oikeasti hyviä. Canonin hinta on kuitenkin sen verran kohdallaan, että vaikka kameran ostaisikin pelkkään SD-käyttöön, on se ominaisuuksiltaan varsin kilpailukykyinen.


Poppe Johansson

4.1.2007

Tämä kameraesittely on Poppen Digivideon Wikille tekemä artikkeli eikä sitä voi kuka tahansa muuttaa, mutta käyttäjien asetuksia varten on oma, kaikkien muokattavissa oleva sivu.

Henkilökohtaiset työkalut