Hääkuvaus

Digivideo

Digivideon keskustelupalstalta koottuja vinkkejä ja mielipiteitä häiden kuvaamisesta. Vinkit ovat osittain päällekkäisiä, osittain ristiriitaisia, sillä ne on vain kopioitu parista keskustelusta sen kummemmin editoimatta. Kirjoittajan nimimerkki tai nimi on kunkin jutun alussa:

Kaitsu:

Hääkuvauksissa muistettava Murfyn laki: jos jokin voi mennä pieleen, niin se menee pieleen!

Kannattaa valmistautua perusteellisesti ja olla yhteydessä hääparin lisäksi kaasoon ja bestmaniin tilaisuuden ohjelmasta. Lisäksi kaason ja bestmanin kanssa kannattaa sopia, että ilmoittavat jos jotain ohjelmasta poikkeavaa tapahtuu.

Kuvaajan kannattaa tietysti olla mahdollisimman näkymättömissä, ettei häiritse hääseremoniaa eikä vieraita. Kannattaa myös kunnioittaa vieraiden toivomusta, jos jotkut eivät halua tulla kuvatuksi.

Ruokailun aikana ei ole oikein soveliasta kuvata, ei ainakaan vieraita. Ei ole hyvän näköistä, kun vieraat mussuttavat suu mutrulla. Tai jos kuvaa, niin jättää sen ainakin pois editoidusta videosta.

Ensimmäiseen lauseeseen viitaten pitäisi kaikki varmistaa ja yhdellä kameralla kuvatessa on riskinsä. Kaksi kameraa vara-akkuineen ja kasetteineen on must.

Häähumuun kuuluu muutakin kuin hääpäivä. Jos on mahdollista olla mukana polttareissa ja muutenkin häävalmisteluissa, saa siitä paremmin muistoja antavan videon.

Kirkossa kuvatessa kannattaa valita kuvauspaikka niin, ettei ole paljon vastavaloa. Kirkoissa on niin paljon ikkunoita, että vastavalosta on usein haittaa. Äänen taltioinnissa huomioitava kirkossa syntyvä kaiku. Joskus suuntamikrofoni auttaa kaiun eliminoimisessa.


Jarno:

Olemme tavanneet tehdä häät suunnilleen seuraavasti, tässä viime keikan systeemi:

kirkossa kolme kameraa, kahdella kuvaajalla. Toinen ottaa suunnat alttarilta - pääosin hääpari toisessa ja pappi toisessa kamerassa koko ajan laatuisaa materiaalia, toinen kuvaaja irtona eli käy ottamassa inserttejä sukkasillaan liikkuen kirkossa. Ihmisistä lähikuvia, urkuparvelta, hääparin saapuminen kirkkoon alttarin edestä keskeltä käytävää ja sitten vastaavasti lähtö kirkosta keskilaivan kohdalta, sitten perässä ulos. Tässä kohtaa kannattaa olla manuaalivalotus hanskassa, jotta ei aiheuta mitään katastrofia valotusautomatiikan sekoillessa siirryttäessä ulos.

Ennen vihkimistä kirkosta saa detaili-insertit ja ulkokuvat, sitten vieraiden saapuessa ulkoa kuvaa sillä irtokameralla.

Äänen taltiointi siten, jotta papille langaton ja alttarin alle vielä sennheiserin haulikko - näistä toiseen alttarikameroista ääni vedettynä, urkuparvelle minidiskin tai pikkukameran päähän suht koht kelpoisa yleismikki nauhoittamaan ambienssit ja musiikit (meillä tässä jokin shure).

Mitäs muuta... Ihan hyvän laadun saa näin, tai oikeastaan en enää keksi mitä perusteellista parannusta tuohon systeemiin voisi näin tekniseltä kantilta parantaa - kuvaajissa tosin voi aina petrata. Kamerat ja kameramiehet siten piiloon alttarille (tolppien taakse) jotteivät näy yleisöstä, ja irtokameramiehelle painotettuna ja selkärankaan upotettuna hillitty ja kunnioittava liikkuminen, ei juoksuja tai ryntäilyjä ym häslinkiä, vaan tyylikkäästi loppuun saakka. Tavoitteena ettei kukaan muista tilaisuutta edes kuvattaneen.

Tämä työtapa vaatii kyllä kameroita kolme ja kaksi kuvaajaa, mutta lopputuloskin on sitten aivan eri kuin yhden miehen ja yhden kameran teokset. Kyllä silläkin tyylillä saa hyvää jälkeä, mutta vaatii huomattavan paljon ennakkosuunnittelua juuri liikkumisten, seremonian kulun, valmistelujen, roudauksen, sähkövetojen ym suhteen. Tuossa kun on useampi kamera niin kaikki taltioituu aina nauhalle, tapahtuipa sitten mitä tahansa vaikka toinen kameramies olisi kuinka pihalla tahansa.

Muuta muistettavaa...

-- kannattaa ottaa siihen pappiin yhteyttä ajoissa, kysyä langattomasta mikistä ja vihkimisen ohjelmasta

-- suojaviiva, eli yleisön suunta hääpariin nähden

-- huomauttaa/kysyä valokuvaajalta, jos voisi jäädä katveeseen seisoskelemaan joutilaina hetkinä, eihän hänkään pitäisi siitä että videokuvaaja näkyy joka kuvassa. Ammattilainen kun on usein, niin ymmärtää kyllä.

-- hääparin vanhemmat 'tahdon' tienoilla antavat kivan lisän kyynelehtiessään

-- kamerat myötävaloon, ei missään nimessä vastavaloon. Ainoastaan keskikesällä aurinko on niin korkealla ettei paista useimpien kirkkojen ikkunoista sisään ja aiheuta flareja tai muuta häikkää. Viimeistäänkin kovan vastavalon, eli tausta palaa puhki ja etuala jää liian tummaksi.

-- iloinen asenne, ei olla mitään surullisia hautajaisia kuvaamassa. Hymyilevä kuvaaja muistetaan ja saattaa poikia keikkaa jos videostakin tulee hyvä.

-- ei boolia, ei viiniä eikä konjakkia. Ei.

-- sulavat kameran liikkeet, ei malliin 'zoomaus--uusi pieni töks-zoomaus--vielä yksi töks-zoomaus' vaan määrätietoisesti. Tämä kehittyy kuvatessa kylläkin.

-- pyytää hääjuhlassa juontajaa (usein kaaso tai bestman) huomauttamaan kuvaajaa hieman ennen kuin ohjelma alkaa, jotta leikin tms saa kokonaan nauhalle.

-- juhlapaikan tsekkaus ennen kirkko-osuuden alkamista, detaili-inserttien otto ja ulkoakin jos kaunis ilma. Eli välikuvaa, jolla saa paikan esiteltyä.

-- nöyrän röyhkeä asenne kuvaamiseen: olen täällä töissä kuvaamassa ja sitä myös teen, mutta ihmisiä häiritsemättä

-- Juhlapaikalla emännältä nöyrästi kysymään, josko voisi pitää kahvipannun kuumana tai kaffetta termarissa koko tilaisuuden ajan kun kuvaajalle ei suoda muita virvokkeita ja pelkkä vesi on laihanlaista pitämään kuvaajan liikkeellä usein 12-tuntiseksi venähtävän päivän ajan.

Tajunnanvirtaa, mutta toivottavasti tästä jotain inspiraatiota sait. Ehkei kannata kopiomaan ruveta, vaan aloittaa yksinkertaisesta ja siitä sitten pikku hiljaa laajentaa isommaksi. Vinkeistä toivottavasti kuitenkin jotain apua. Tässä nyt on tietysti se, että jos kameroita ja kuvaajia on vain yksi niin näitä ohjeita on suhteellisen mahdoton noudattaa, mutta ehkä jotain lisäideaa tämäkin herättää... Mutta kaverin ja toisen kameran kun hankit niin kuvaaminen ja laadukkaan videon teko helpottuu huomattavasti kun ei itse tarvitse skarpata koko aikaa vaan on toinen jonka materiaalia voi myös käyttää.

Niin, vielä loppukaneettina sen verran että teknisestä toimivuudesta kannattaa varmistua, mutta jos juhlissa jotain pikkukömmähdyksiä sattuu niin nöyrä asenne auttaa eikä se tosiaankaan niin vakavaa ole - juhlimassa ne ihmiset siellä ovat, eivät arvostelemassa kuvaajan toimintaa.


PVFilmi:

Tässä pari juttua mitä tulee mieleen: 1. Ylpeys käy lankeemuksen edellä.. Tarkoitan asennetta et äkkiä noi nyt on kuvattu. Aina kun on toi pää, ni sutta tulee varmasti.

2 Vieraalla kameralla on oltava tosi tarkkana ja tutustuu siihen rauhassa. Kaikki, koko ja käteensopivuus ym vaikuttaa lopputulokseen. Toinen kameraa on tosi paljon plussaa, jos johonkin saa jalustalle tulee ainakin siihen virheetöntä kuvaa.

3. Jalusta vain toiselle kameralle ja opettelee liikkumaan kameran kanssa "huomaamattomasti" ja tasaisesti. (itse ole toistaiseksi kuvannut vain yhdellä kameralla ja kehitellyt siihen laitetta jolla pystyy kuvaamaa tasaisesti liikkeessä. Oikeastaan se on ollut tosi hyvä juttu, häävalssistakin tulee elävä kun voi kuvata liikettä liikkeestä. Kyseessä on yksinkertainen laite joka helppaa tosi paljon, mut kehittely on vielä kesken.) Eli paras tulos kyllä saadaan kun esim. kirkko, kättely, puheet otetaan kahdelle kameralle. Toinen jalustalla ja toisella on hyvä kuvata ilmeitä ym täytettä. Se kamera joka kuvaa jalustalta niin siihen se parempi ääniraita, niin ääni tulee siihen kokonaisuudessaan. Ja ääni onnistuu silleenkin erillis- mikillä jos ei saa kamerasta piuhaa pöytään, niin laittaa mikin ihan kajarin eteen. Ottaa äänen tosi hyvin.

4. Keskity selkeihin hyviin otoksiin. Käyttää zuumia vain rajaukseen (alku ja lopetus voi toki olla eri juttu.) ja sittenkin tosi harkitusti, periaatteella et missä on pienikin zuumin "nykäsy" on se kuva yleensä kelvoton, eikä se kelpaa kuin pois editoitavaksi. Ja jos on vain yksi kamera käytössä on ne selkeät rauhalliset ja hyvät otokset sitäkin tärkeämpiä.

5. Ota kunnolla täytekuvaa edittiä varten. Ennen kirkon alkamista kuvaa ulkona koko kirkko ja yksityiskohtia. Sama sisällä ja hääpaikalla kun on väliaikaa. Kukkia, lahjapöytää ym. Nää täyte kuvat pelastaa monesta pahasta tilanteesta editssä ja elävöittää kokonaisuutta.

6. Rohkeus palkitaan. Monesti kuvataan vain hääparia ja vain jalustalta peläten kameran heilahtelua tai yleisöä. Kun opettelee liikkumaan kameran kanssa ja löytämään mukavia yksityiskohtia ja henkilöitä, spiikkejä ym saa lopputuloksesta yleensä elävämmän. Vieraiden häihin ei ehkä kantsi mennä harjoittelemaan. Olenkin tuumannut et jos häät oppii kuvaan hyvin, osaa kuvata sit melke mitä tahansa.. Niiden kuvaus voi olla joko tylsä suoritus kamera jalustalla tai kohtuu iso haaste, saada niistä elävä ja kiva katsella.

7. Ota puheiden lisäksi musiikkia mahdollisemmin paljon nauhalle. Sitä oikein editoiden saa keveyttä pätkään. Itse olen eka editoinut pitkän version, missä on kaikki mahdollinen ja siitä on kohtuu helppo lyhentää tiivistetty versio.


Kiireinen:

Parit häät olen kuvannut, mutta vain vieraan ominaisuudessa. Tässä muutamia havaintoja harrastelijakuvausta varten.

Kirkkoa ja ympäristö sekä tulevaa ja lähtevää hääväkeä kannatta kuvata täyteaineistoksi. Joskus olen kuvannut häät penkin päästä. Voi kuvata kun pari tulee ja lähtee ja sopivassa paikassa ollessa voi kuvata poistuvan hääväen. Toisella kameralla kuvaus alttarilta. Vihkisaarnoja ei kukaan jaksa uudelleen kuulla joten sen kokonaan kuvaaminen lienee makuasia. Jos hääpari poistuessaan menee kirkossa kuvaajan edelle jää pari usein eteiseen odottamaan, että väki ehtii pihalle vastaanottamaan heidät ja koska joka paikassa ei riisiä saa heittää puhallellaan saippuakuplia. Tuolloin pääset siirtymään ulos ja kuvaamaan kirkosta ulostulon eikä sinun tarvitse kameroinesi heilua kirkon käytävällä.

Kannattaa etukäteen suunnitella miten ja mitä aikoo kuvata. Siksi pitää parilta kysyä, miten kuvio menee kirkossa ja miten pari luulee asioiden etenevän jatkoilla. Seremoniamestarilta sitten kysyy miten asiat todella jatkoilla menevät, että osaat olla kameroinesi oikeassa paikassa ( kakun leikkaus, yllätysohjelmanumerot jne.)

Kuvatessasi ole tarpeeksi röyhkeä ja hae kunnollinen kuvauspaikka. Eipä se paria juuri lämmitä jos olet jotain leikkiä kuvannut ja kuvassa on vain edessä seisovan appiukon kalju päälaki.

Ja nauhaa ja akkuja tarpeeksi mukaan. Juhla voi kestää kauemmin kuin alun perin luulet. Joskus olen joutunut kuvaamaan kortille, kun nauha loppui, mutta siitä tulikin loppujen lopuksi hyvä otos, oltiinhan jo siinä vaiheessa juhlaa, että juhlijoiden meno oli jo oikeastikin nykivää...


Jukka Sillanpää:

Hääkuvaajana (1 mies, 2 kameraa) aiemmin useasti toimineena oma tyylini kirkossa kuvaukseen oli seuraava:

1. Parvelle urkujen läheisyyteen kakkoskamera jalustalla. Kuvaa alttaria, suht. tiukka rajaus hääpari/pappi-osastolle. Urkujen äänen saa samalla puhtaimmillaan ilman pitkiä jälkikaikuja. Jalustan voi vielä tukea esim. parveen tjsp. jotta tosiaan pysyy paikalla koko tilaisuuden ajan.

2. Ykköskameran jalusta jommalle kummalle puolen alttaria. Jalustan oltava tukevaa sorttia, ei mikään ruiskupuristettu muovivempula. Hääparin saapuessa sisään ykköskamera käsivaraisena odotin hääparia alttarin edessä (suurinpiirtein siinä kohdassa, johon hää pari saapuu).Kuvasin hääparin saapumisen tästä ja samalla siirtyen takaperin ykköskameran jalustan suuntaan. Kamera jalustaan pikakiinnityksellä taas kiinni ja kuvataan tästä eteenpäin hääparia pääasiassa jalustalta, joitain tiettyjä juttuja voi kuvata myös käsivaralta (valmistaudu tekemään nopeita päätöksiä, jos huomaat tilanteen sitä vaativan).


3. Hääparin lähtiessä kirkosta ulos, kuvasin taas pelkästään käsivaralta (hääparin edessä takaperin kävellen ulos + riisin heitot jne.).

Hääkuvaus vaatii tarkkaavaisuutta ja vakaata kättä. Omalla kuvaustyylillä sain ainakin jokaista asiakasta tyydyttänyttä jälkeä, joka se tärkein seikka tällaisissa projekteissa aina on.


Ahti Yliriesto:

Kuten moneen muuhunkin kuvaustapahtumaan, niin häihin vaan samalla tavalla. Kuvaussuunnitelma ja varasuunnitelma. Mieluiten hääparin kanssa yhteisymmärryksellä tehty suunnitelma. "Apupoika" joka hakee alttarille jätetyn jalustan ja muut tarvikkeet kun on juostava hääparia vastaan kuvaamaan poislähdön aikana. Oven läheisyydessä on hyvä olla vaikka toinen pikakiinnityksellä oleva jalusta asemissa kun kuvataan alttarilta poislähtevää hääparia ja häävieraita. Ison jalustan kanssa ei kannata lähteä kompuroimaan ahtaissa tiloissa ja kiireellä.

Kuvatessa kahdella kameralla on avustaja lähes välttämätön.

Kevyt jalustakin käy, pääasia, ettei kamera heilu yhtään vihkimisen aikana. Jonkin sorttinen olkatuki on hyvä olla kuvattaessa silloin kun kuvaaja joutuu paljon liikkumaan. Ääni on yhtä tärkeä kuin kuva ja sen eteen kannattaa tehdä töitä hyvät välineet ja hyvät suunnitelmat. Useassa kirkossa ilmastointilaitteet "hurisevat" häiritsevästi. Ota tämä huomioon äänityksiä suunnitellessa.

On myös kirkkoja missä alttarille ei päästetä kuvaamaan kuin yksi kuvaaja. Mikäli häävieraiden joukossa on DV-kameroita ja he kuvaavat häävieraita niin sitä materiaaliakin voi hyvin käyttää jos sopii asiasta etukäteen.

Vihkiparin mukana kannattaa käydä harjoituksissa ja ottaa selville "reitit" mistä nopeasti pääsee liikkumaan eri kuvatilanteisiin poislähdön aikana.

Eiku rento meininki ja asianmukainen pukeutuminen ja tilanteen mukainen ilme kasvoille.

Juhlapaikalla ja juhlapaukun jälkeen se tilanne sitten vapautuu.

Paljon akkuja ja nauhoja taskuun ja siitä vaan kuvaamaan ei se sen kummempaa ole. Tekemällä oppii.


Kuvaa myös kaasojen tekemisiä ennen häitä. He ovat tärkeässä roolissa tässä "näytelmässä". Kyllähän tuo kuvaaminen suurta taidetta on jos siihen haluaa kunnolla ryhtyä. Loppuun vielä hääparin ja vieraiden lämpimät halaukset juhlien loputtua. Kyllä se siitä onnistuu.


Epäilijä:

Mietitään tätä häiden kuvaamista muiden hääammattilaisten kannalta seuraavasti: Treenaavatko häissä soittavat bändit joka kerta aivan uuden setin juhlaa varten ja säveltävät aina pari uuttakin kappaletta? Kehittääkö pitopalvelun kokki joka tilaisuuteen uuden lihapullareseptin ja kastikkeen? Epäilen. Lisäksi pappi suoriutuu useimmista vihkimisistä vahvalla rutiinilla ja valmiilla konseptilla, jota tosin jossain määrin säädellään myös muualta.

Kysymys kuuluukin nyt, että miksi hääkuvaaja ei saisi kehittää konseptia jonka varassa valtaosa kuvauksista pystytään hoitamaan? Miksi aina pitäisi lähteä puhtaalta pöydältä taiteen tekoon kuten täällä tuntuu henki olevan? Hyvin harvoin häät poikkeavat perusratkaisuiltaan toisistaan mitenkään hirmuisesti. Ihmiset tietysti vaihtuvat (paitsi ehkä pienillä paikkakunnilla) ja jotain pientä säätöä aina on ja ne kuvaajan on luonnollisesti huomioitava, mutta erittäin harvoin tapahtuu mitään niin mullistavaa, etteikö kuvaaja pärjäisi kuvauksessa ja editoinnissa tietyn konseptin varassa. Se on kuvaajalle myös ainoa tapa saada toiminta taloudellisesti kannattavaksi. Nyt on hyvä muistaa, että myös pitopalvelu ja bändi haluavat toimia taloudellisesti kannattavasti.


Sepi:

Olin minäkin eilen taas hääkeikalla. Ihmisiä 160 ja tosi ahtaat tilat. Kahdeksan tuntia kuvasin ja hikoilin siinä hornantuutissa, kunnes sain puhuttua itseni pois sieltä. Taas unohtivat minut sinne!

Häätilat olivat vanhassa ruskeaseinäisessä hirsirakennuksessa, jossa oli pienehköt ikkunat. Täten ainoa valo oli, mikä kattokruunuista lähti. Noin klo 22:00 häävalssin alussa (ulkona jo hieman hämärä) kuulin jonkun puhuvan, että sammutetaan valot, että saadaan tunnelmaa lisää. Onneksi kuulin tämän ja ehdin estää ko. hankkeen. Sain kaiken hyvin purkkiin.

Kerran olin keskitalvella kuvamassa häitä tiloissa, joissa oli melko huono valaistus, koska kaikissa lampuissa ei ollut valot päällä. Sanoin asianomaisille heti, että kaikki valot pitäisi laittaa päälle, jotta videointi onnistuisi. Eivät laittaneet. Oli mulle suoranainen järkytys, kun juuri häävalssin alkaessa väänsivät viimeisetkin valot himmentimistä hyvin hämäräksi. En voinut enää asiaan vaikuttaa, kun valssi jo pyöri.

Kaikista paksuinta oli, että juuri se henkilö, jolle valaistuksesta mainitsin, (tilatessaan lisää kopioita) ihmetteli puhelimessa, että miksi video on loppuosaltaan lähes musta-valkoinen. Kysyi, että voisko sille tehdä jotain. Selitäpä niitä enää jälkikäteen, PITÄISI USKOA asiantuntijaa, eikä jäädä vain ihmettelemään.

Henkilökohtaiset työkalut