Kuvanvakain

Digivideo

Kuvanvakain on kameran osa, jonka tehtävä on vaimentaa kameran tärähtelyä. Periaatteessa kuvanvakain toimii siten, että se kompensoi kameran liikahtelua alkuperäisen liikkeen vastaisella liikkeellä. Kuvanvakaimia on kahta päätyyppiä, digitaalisia (sähköisiä) ja optinen.

Jalustan kanssa vakaajan käyttö on yleensä turhaa. Siitä voi olla jopa haittaakin, jos vakain yrittää kompensoida jalustan liikettä. Näin käy esimerkiksi panoroinnin päätteeksi, jolloin kuva saattaa jatkaa liikettä, vaikka jalusta on jo paikallaan. Ilmiötä kutsutaan kuvan kellumiseksi.

Ammattimiehet eivät juuri vakaimia käytä paitsi moottoriajoneuvoissa ja helikopterissa. Raskas kamera sinänsä on vakaampi ja käsivarakuvauksessakin sitä pidetään tukevasti olkapäällä. Joissakin erittäin pitkissä urheiluzoomeissa niitä on alkanut olla kompensoimassa kameran alustan tärinää esimerkiksi katsomoissa.


Sähköinen kuvanvakaaja

Oheinen kuva havainnollistaa sähköisen kuvanvakaimen toimintaa.

  1. Ensimmäisessä kuvassa auringonkukka on ruudun yläreunassa. Esimerkkikuva näyttää sen kuvan, jonka kameran kuvanilmaisin näkee. Punainen suorakaide kuvaa sitä aluetta, joka kuvanilmaisimelta tallennetaan nauhalle (ks. kuva 3). Kuvasta nähdään, että koko kennon kuvaa ei siis tallenneta nauhalle, vaan reunoilla on pelivaraa.
  2. Seuraavassa kuvassa kamera on tärähtänyt ylöspäin ja kukka on siirtynyt kohti kuvan alareunaa. Sähköinen kuvanvakain on havainnut liikkeen ja nauhalle tallentuvaa kuvaa ilmaiseva suorakaide on siirtynyt tärähdyksen mukana. Näin kameran liike ei näy nauhalla ollenkaan.
  3. Nauhalle tallentuu kohdan kolme mukainen kuva, josta kameran liikettä ei voi nähdä.

Sähköiseen kuvanvakaimeen liittyy ongelmia:

  • Kuten kuvasarjasta käy ilmi, koko kuvakennon pikselimäärää ei voida hyödyntää. Tämä tarkoittaa periaatteessa kuvan laadun heikkenemistä. Nykyisissä kameroissa on kuitenkin niin isot kuvakennot, että laadun heikkenemistä ei välttämättä huomaa.
  • Kuvan reunojen leikkaaminen tiivistää rajausta, mikä heikentää entisestään etenkin pienimpien kameroiden laajakulmaominaisuuksia.
  • Toimiakseen kuvanvakain vaatii riittävän vahvan kuvasignaalin. Jos vakain ei löydä kuvasta sopivaa kiintopistettä, ei kameran liikkeiden kompensointi onnistu. Tämä on ongelma etenkin hämärässä, jossa kuvasignaali on heikko. Hämärässä voi esiintyä jopa niinsanottua kuvan vaeltelua, eli kuvanvakain luulee vakauttavansa kuvaa, vaikka kamera onkin paikoillaan.
  • Sähköinen vakaaja ei poista kuvasta liike-epäterävyyttä. Kameran heilahtaessa nopeasti, sähköinen vakaaja kyllä pitää kuvan paikallaan, mutta kuvassa olevaa liike-epäterävyyttä se ei pysty poistamaan.

Sähköinen kuvanvakain on optista halvempi ja sen vuoksi sitä suositaan etenkin halvemman luokan kameroissa. Sähköinen vakain on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin ei vakaajaa ollenkaan. On tärkeää, että kamerasta on mahdollisuus kytkeä vakaaja pois päältä.


Optinen kuvanvakaaja

Optinen kuvanvakaaja on toteutettu siten, että linssistö ja/tai kuvakenno "kelluvat" kameran sisällä ja kompensoivat siten kameran liikkeitä. Optinen vakain ei vaikuta kuvakulmaan eikä terävyyteen ja vakautuskin on yleensä parempi kuin sähköisillä. Optinen vakaaja on digitaalista kalliimpti toteuttaa. Jalustakäytössä optinenkin vakain kannattaa kytkeä pois.

Henkilökohtaiset työkalut