Panasonic HDC-HS9

Digivideo

Sisällysluettelo

Panasonic HDC-HS9 -kameran käyttäjäkokemuksia

Kamera edestä

Vastaantulijaa tervehtii etulinssi.

Taisin onnistua hankkimaan tämän kamerani melkein viime hetkillä ennen CCD-kuvakennoilla varustettujen HD-kotivideokameroiden häipymistä historian hämärään, kaikkien valmistajien siirtyessä ilmeisesti jatkossa käyttämään vastaavissa tämän hintaluokan malleissaan yksinomaan CMOS-kennoja. Kennotyyppien välisten erojen painottaminen on toki useimmille ostajille kotivideokäytössä lähinnä makuasia, sillä molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta oma, HD-kotikuvaajien vähemmistön valintani osui mieluummin CCD:hen. Samanlaista kolmikennoista CCD:tä kuin HDC-HS9:ssä on, käyttää myös kameran yleisemmin tunnettu sisarmalli HDC-SD9, jossa on vain pelkkä muistikorttitallennus, kun taas tässä mallissa on sekä kiintolevy (60 gigatavua) että muistikorttipaikka.

Kamera takaa

Kädensijan puolta hallitsee kiintolevy.

Jalustan nokalla kamera näyttää pieneltä, vaikkei se ihan taskukokoa olekaan. Normaaliin kotivideointiin sen koko on mielestäni varsin sopiva ja ulkonäkökin komea. Kiintolevyn kotelointi tosin ei ole kiinnitysruuviensa takia kovin nätti, mutta kotelon hyvä puoli on se, että siitä saa erittäin hyvän otteen kuvatessa.

Nappulat

Joystick lymyilee LCD:n syvennyksessä.

Kameran valikoita ohjaava joystick on tässä mallissa LCD:n kolossa, mikä on monien mielestä huonompi ratkaisu kuin aiempien mallien tapainen kameran takaosassa oleva, kuvauskäden peukalolla käytettävä joystick. Äkkiä tähänkin kuitenkin tuntuu tottuvan, kun jonkin aikaa on kuvaillut.


Piiloautomatiikan sammuttelua


Valmistaja on ilmeisesti arvellut kameran ostajien suuren enemmistön olevan "tähtää ja paina nappia" -kuvaajia, sillä laitteessa on oletuksena päällä useita, edistyneempää kuvaajaa mahdollisesti häiritseviä automaattitoimintoja.

Kameran tarjoama käyttäjän opastustoiminto näyttää joissakin tilanteissa toimintaohjeita ruudulla kuvaamisen aikana. Kameraa käänneltäessä toiminto antaa vähän turhankin helposti varoituksen liian nopeasta panoroinnista. Ilmoitus jää kuvan päälle joksikin aikaa vielä panoroinnin jälkeenkin, haitaten uuden kohteen kuvaamista, joten opasteet kannattaa ottaa kokonaan pois päältä valikosta (kohdasta Shooting guide), ellei niitä katso tarvitsevansa.

Nykymuodin mukaisesti kamerassa on oletuksena päällä myös automaattinen suljinnopeuden säätö (Auto slow shtr), joka on laitettava pois päältä ennen kuvaamaan ryhtymistä, jos haluaa PAL-taajuisen videon oikean suljinnopeuden 1/50 sekuntia pysyvän varmasti käytössä koko ajan. Jos automaatti jää päälle, se säätää suljinnopeutta välillä 1/25 - 1/250 sekuntia, mikä voi aiheuttaa videoon joko sumuisia ja nykiviä liikkeitä (liian pitkä suljinaika) tai vilkkuvan strobo-tehosteen (liian lyhyt suljinaika).

Muita ehdokkaita välittömästi pois otettaviksi oletusasetuksiksi ovat kuvauksen äänimerkki (Beep sound), kuvaamisen punainen varoitusvalo kameran edessä (Rec lamp), kameran esittelytoiminto (Demo mode), automaattinen sammutus viidessä minuutissa (Power save), automaattinen sammutus kameran ollessa pystyasennossa (AGS), tuulen kohinan vaimennus (Wind cut), valokuvan oton äänitehoste (Shtr sound) ja LCD-näytön kirkkauden automaattinen säätyminen kuvauskohteen mukaan (LCD AI - Dynamic).

Digitaalinen zoomaus oli omassa yksilössäni jo valmiiksi pois päältä, ja hyvä niin, sillä eipä se yleensä optisen zoomin kuvanlaatua vastaa, ainakaan isommilla suurennuskertoimilla.

Oletuksena pois päältä oleva, kuvan ylivalottuneista kohdista viivakuviolla näytöllä varoittava seepra-toiminto (Zebra) puolestaan kannattaa laittaa päälle. Zebra-tasoa ei voi säätää, mutta parempi se silti on kuin yrittää pelkästään arvailla LCD:ltä, onko kuvassa "puhki palaneita" kohtia. Seeprakuvio ei tallennu mukaan varsinaiseen videoon, joten se voi olla huoletta päällä koko ajan.


Vilkaisu ohjaamon puolelle

Kuten Panasonicin malleissa on jo pitkään ollut tapana, on tässäkin kamerassa mahdollisuus säätää käsin sekä himmenninaukkoa että sen täysille auettua myös kuvan kirkkauden sähköistä vahvistusta. Säätö tapahtuu miellyttävän pieninä pykälinä, ja sekä aukon että vahvistuksen arvot näkyvät koko ajan näytössä. Kamerassa on myös valittavissa käyttöön seepra-toiminto helpottamaan ylivalottuneiden kohtien havaitsemista näytöltä.

Valkotasapainon voi laittaa joko automaatille, sisä- tai ulkokuvauksen esivalinnalle, tai käsisäädölle. Esiasetukset toimivat normaalikäytössä muuten kohtalaisen hyvin, mutta talvisessa ulkokuvauksessa voi kyllä joutua käyttämään käsisäätöä, ottamalla balanssin esim. harmaasta kortista. Pilvisen talvipäivän sinertävä valo näkyy nimittäin olevan hieman hankala tälle kameralle, sillä automatiikka ja ulkokuvausasento tekevät lumimaisemasta turkoosia, toisin kuin vanhemmassa Panasonicissani, jossa muutenkin tuntui olevan vähemmän värien ylikorostusta kuin tässä mallissa. Täytynee sitten alkaa vain totuttelemaan värikylläisyyden rajoittamiseen tietokoneella videon editoimisen yhteydessä. Parempi tämä kuitenkin näin päin on kuin että värit olisivat liian hailakat, sillä niiden lisääminen jälkeenpäin tahtoo helposti aiheuttaa enemmän sivuvaikutuksia.

Automaattisäädöilläkin kuvaaminen on tällä kameralla lopultakin mahdollista ilman kuvan jatkuvaa ylivalottumista, vaikkei automaatin käyttö tietenkään edelleenkään suositeltavaa ole. Asettamalla kameran Intelligent contrast -toiminnon päälle automatiikka pyrkii pitämään valotuksen sellaisena, ettei juuri mikään kuvassa pala puhki. Varsin käyttökelpoinen toiminto, jos esim. kuvaa jotain tilaisuutta kahdella kameralla ja joutuu jättämään "kylmän" kameran automaatille. Vastaava temppu onnistuu toki hyvin myös esim. joillakin Canonin malleilla, joissa voi hienosäätää automaattia oletusarvostaan himmeämmälle aukon tai parin verran.

Uusien kameroiden tyylisesti tähänkin on laitettu valittavaksi kasvojentunnistustoiminto, joka säätää valotuksen kuvassa näkyvien ihmisten kasvojen mukaan. Sitä ei tässä testissä kokeiltu, mutta joidenkin arvostelujen mukaan se pitää minkä lupaakin, ainakin hyvässä valossa kuvattaessa. Toiminnolle on kameran takaosassa oma painikkeensa, jonka vieressä on myös Pre Rec -toiminnon painike. Se puolestaan aktivoi toiminnon, jonka avulla tallennuksen käynnistysnappia painettaessa videon alkuun tallentuu kolme sekuntia jo ennen napin painamista kuvattua videota.

Kameran optista kuvanvakainta uskaltaa varauksetta kehua erittäin laadukkaaksi. Käsien tärinä poistuu sillä käytännöllisesti katsoen kokonaan, muuttuen rauhallisiksi liikkeiksi, joissa ei ole lainkaan aiemman kamerani sähköistä kuvanvakainta vaivannutta kuvan terävyyden nopeaa vaihtelua. Nyt vakaimelle on laitettu kameraan myös oma, oikea valintapainikkeensa, joten sitä tulee jopa käytettyäkin, toisin kuin vanhemman kamerani vakainta, joka olisi pitänyt käydä aina valikoissa kahlaamalla käynnistämässä ja sulkemassa.

Huippuhämäriin kuvaustilanteisiin on Panasonicin aiempien mallien Yövärikuvaus-toiminnon lisäksi nyt tarjolla myös toinen toiminto, Hämäräkuvaus. Se käyttää 1/25 sekunnin suljinaikaa, joten liikkeet kuvassa eivät mene niin pahasti sumuisiksi kuin Yövärikuvauksessa, joka saattaa pudottaa kuvanopeuden jopa vain pariin ruutuun sekunnissa. Lyhyemmän suljinajan takia Hämäräkuvaus joutuu sitten puolestaan käyttämään enemmän sähköistä vahvistusta kuin kamerassa normaalitilassa on edes valittavissa, joten kohina kuvassa saattaa nousta voimakkaaksi ja kuva mennä todella pehmeäksi. Jos liikkeitä sisältävän tilanteen videolle saaminen erittäin hämärässä on kuitenkin ehdottoman tärkeää, eikä valoa tosiaan ole mitenkään järjestettävissä lisää, on tuo kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kohinaton, mutta sumuliikkeinen Yövärikuvaus. Kohinaa kun voi yrittää poistaa kuvasta jälkeenpäinkin, mutta kohtuuttoman voimakasta liike-epäterävyyttä ei.

Konehuoneessa tavataan

Videon AVCHD-pakkauksen bittivirta on parhaalla tallennuslaadulla tässä mallissa 17 megabittiä sekunnissa, edeltävien mallien 13 Mbps:n sijaan. Käytännössä kyseisellä laadulla saa kuvattua esim. noin yhden tunnin videota 8 gigatavun muistikortille, tai yli seitsemän tuntia laitteen 60 gigatavun kiintolevylle. Suurimmassa osassa kuvaustilanteita ei pakkausvirheitä näyttäisi videossa haitaksi asti olevan. Lähinnä niitä saa selvästi näkyviin vain katsomalla suurennettuna yksittäisiä videokenttiä, jolloin esim. sinistä taivasta vasten olevien koivujen oksien ympärillä näkyy joskus hieman samanlaisia rosoja kuin JPEG-kuvissa.

Kameran tarjoama progressiivinen kuvausmoodi (25p) pelaa kirkkaassa ulkovalaistuksessa melko hyvin, mutta sisäkuvauksessa se aiheuttaa aivan liian paljon liikkeiden häntimistä kuvaan ollakseen käyttökelpoinen. Tästä tosin varoiteltiinkin jo joissakin testiartikkeleissa, joten se ei tullut yllätyksenä.

Leican valmistama optiikka tekee hintaluokassaan hyvää kuvaa. Ylimääräisiä heijastumia ei ole, ja vain ääritilanteissa kuten kirkasta taivasta vasten olevissa oksissa tulee kuvan nurkissa näkyviin hieman värivirhettä oksien reunojen ympärille. Aiempaan Panasonicin halpismalliini verrattuna tässä on kuitenkin harmillisen kapea kuvakulma, jonka ahtautta vielä korostaa matalampi kuva kameran 16:9-kuvasuhteen takia, kun vanhassa kamerassa oli korkeampi, 4:3-muotoinen kuva. Tosin kuvakulman kapeus on ongelmana monissa muidenkin valmistajien vastaavan luokan videokameroissa, joten laajakulmalisäke on näille suositeltava lisävaruste hankittavaksi ensimmäisten lisäostosten joukossa.

LCD-näytön kirkkaus ei vaihtele juuri lainkaan katselukorkeuden mukaan, toisin kuin aiemmassa kamerassani, jonka näyttö tummeni alaviistosta katsottaessa ja vaaleni yläviistosta, mikä hankaloitti valotuksen säätämistä. Tämän mallin näytön katselukulma on sitä muutenkin selvästi laajempi ja pikselimäärä suurempi, joten kuvan katselu on suorastaan luksusta verrattuna vanhoihin kameroihin. Tosin erillinen etsin tästä kameramallista puuttuu kokonaan, mikä voi joillekin kuvaajille olla selvä miinus. Näyttö on oletuksena säädetty ainakin omille silmilleni turhan kirkkaaksi ja värikylläiseksi. Valikosta piti käydä vähentämässä sen kirkkautta viiden ja värikylläisyyttä peräti kahdeksan säätöpykälän verran (maksimimuutos on +/- 16), ennen kuin olin tyytyväinen kuvaan verrattuna siihen, miltä sama video näytti tietokoneeni ja televisioni ruuduilla.

Kuvaaminen on mahdollista myös LCD-näyttö suljettuna, sillä oletusarvoisesti kamera ei lopeta käynnissä olevaa kuvausta vaikka näyttö suljettaisiin. Jos kuvaus sen sijaan on Pause-tilassa, menee kamera näytön sulkemalla uudelleenkäynnistyksen pikavalmiustilaan. Tuolloin kamera vie vähemmän virtaa kuin pausella ollessaan (noin 60% Pause-tilan kulutuksesta), ja näytön avaamalla kamera on jälleen kuvausvalmis 0,6 sekunnissa, jääden taas pauselle. Linssin automaattinen suojus pysyy pikavalmiustilassa oltaessa auki, mikä on syytä huomioida kameran käsittelyssä.

Nykymuodin mukaisesti kamerassa on monikanavainen surround-mikrofoni, jonka äänet tallentuvat videoon Dolby Digital 5.1 -muodossa. Matalien bassojen toistumista tai Hi-Fi-laatua mikrofonilta on turha odottaa, mutta sama pätenee useimpien muidenkin kotikameroiden sisäisiin mikrofoneihin. Mikrofoni vaikuttaakin olevan aiemman Panasonicini tapaan suunniteltu lähinnä toistamaan puheäänen mahdollisimman selkeästi. Perinteisten nauhakameroiden kasettikoneistojen surinaa vuosia kuunneltuaan täytyy todeta, että tämän laitteen käyntiäänien kuuluminen videolla on niihin verrattuna miellyttävän hiljaista. Kiintolevy tekee pyöriessään vaimean kihinän, joka erottuu kuitenkin selvästi vain todella hiljaisissa paikoissa. Myös automaattitarkennuksen päälläolo saattaa kuitenkin aiheuttaa joskus pienen sirityksen taustalle, joten mahdollisimman suurta hiljaisuutta äänitykseen haluttaessa kannattaa kuvata muistikortille ja käsitarkennuksella.

Täydellistä äänitystulosta haluttaessa joutuu tämänkin kameran kanssa käyttämään äänitykseen erillistä tallenninta ja mikrofoneja, sillä kameraan ei voi kytkeä ulkoista mikrofonia. Mikrofoniliitännän puuttumisesta huolimatta äänitystason käsisäätö laitteesta kuitenkin onneksi löytyy. Lisäksi on mahdollista käyttää automaattisella maksimitason rajoituksella varustettua käsisäätöä, joka ohjekirjan sanamuodosta päätellen voisi vastata toiminnaltaan ehkä suunnilleen limitteriä.

Kameran asetukset ja kellonaika pysyvät muistissa sisäisen litiumakun avulla. Se latautuu aina kameran ollessa verkkovirrassa tai kuvausakku paikoillaan. Täyteen latautuminen kestää 24 tuntia, ja virtaa siitä pitäisi tuon jälkeen riittää kuukausiksi, vaikka kamera olisi käyttämättömänä.

Riippuen jalustan pikakiinnityslevyn koosta saattaa muistikortin vaihto vaatia jalustan irroittamisen. Etäisyys jalustakierteen reunasta korttiluukun saranointiin on vain hieman yli kaksi senttiä, joka riittää toisen jalustani kanssa luukun avaamiseen, mutta toisen kanssa ei.

Kameran mukana tulee pieni kaukosäädin kuvaus- ja toistotoimintojen ohjaamiseen. Sen nuolinäppäimet ja niiden keskellä oleva Enter vastaavat kameran oman joystickin kääntelyä ja painamista, mikä helpottaa videoiden katselua kameralla huomattavasti, ja voisihan tuota kuvitella käyttävänsä joissakin tilanteissa jo kuvaamisenkin aikana. Kaukosäätimessä on myös valokuvien ottoa varten Photo-nappi, jota voisi käyttää esim. jaksottaisanimaatioiden tekoon. Kuva kerrallaan otettaessa kameran omaan Photo-nappiin koskeminen kun voi aiheuttaa kameran liikkumista, mikä on paha juttu animoinnin kannalta. Perinteisillä MiniDV-kameroillahan on Firewire-liitännän kautta kytkettynä helppoa tehdä animaatioita sopivalla ohjelmalla suoraan tietokoneessa, mutta tämän kameran kuvaa ei valitettavasti saa USB:n kautta näkymään "livenä" tietokoneella, joten kuvien napsiminen suoraan kamerassa on ainoa vaihtoehto, ainakin ellei halua käyttää hommaan analogista videolähtöä.

Videoiden siirto

Kytkettäessä kamera USB-kaapelilla Windows-tietokoneeseen ilmestyy Resurssienhallintaan kaksi siirrettävää asemaa peräkkäisillä asematunnuksilla, joista ensimmäisessä näkyy kameran kiintolevyn ja toisessa muistikortin sisältö. Valittaessa ennen kaapelin irroittamista Windowsin Poista laite turvallisesti -toiminto häviävät molemmat asemat koneelta yhtä aikaa, mikä on hyvä juttu, sillä muuten jompi kumpi voisi helposti unohtua poistaa.

Tiedostojen kopiointi kameralta koneelle tapahtuu noin 8-9 megatavua sekunnissa. Täyden 60 gigan siirtäminen kiintolevyltä kestäisi siis ehkä lähes kaksi tuntia, tosin olisihan se silti neljä kertaa nopeampi operaatio kuin 8 tunnin videon siirto nauhakamerasta MiniDV-kaseteilta. Tiedostot voi kopioida suoraan esim. Resurssienhallinnalla, tai sitten kameran mukana rompulla toimitetulla HD Writer -ohjelmalla. Suoralla kopioinnilla tiedostonimien päätteeksi tulee .mts ja HD Writerilla kopioitaessa .m2ts. Tiedostojen kuvaamishetken päivämäärä ja kellonaika säilyvät tiedostonimen määritteissä vain suorassa kopioinnissa, HD Writerilla siirrettäessä ne muuttuvat siirtohetken mukaisiksi. Käyttöohjekirjan mukaan HD Writerilla voi katsella ja editoida vain sillä itsellään kameralta siirrettyjä tiedostoja, muulla tavoin suoraan kopioidut videot eivät toimi siinä, vaikka ne siirtäisi ohjelmalle määriteltyyn tallennuskansioon.

Tiedostojen siirto onnistuu vain verkkovirralla, sillä akun ollessa paikallaan laite ei suostu lainkaan muodostamaan USB-yhteyttä. Siirto tietokoneelta kameralle päin USB:llä ei ole mahdollista, sillä kameran kiintolevy ja muistikortti näkyvät koneelle "vain luku" -tilassa. Mainittakoon, että kameran verkkovirralla käyttäminen saattaa aiheuttaa sivuvaikutuksena sen, että LCD-näytön kirkastustoiminto ja joskus näytön dynamic-moodikin menevät automaattisesti päälle. Jos noin käy, ne pitää muistaa aina käydä laittamassa tarvittaessa takaisin normaaliasetuksiinsa.

Tiedostojen poisto kiintolevyltä tai muistikortilta kamerassa vie useita sekunteja, ja sen jälkeen näytetään vielä Finished-tekstiä useita sekunteja. Sinänsä harmitonta, mutta jos kesken kuvauksen yrittää poistaa vanhoja tiedostoja lisätilan toivossa, voi sekuntienkin odottaminen tuntua turhauttavalta. Videon voi tarvittaessa jakaa osiin jo kamerassa, jos haluaa esim. poistaa vain osan jostain otoksesta. Myös tiedostojen siirtäminen kortin ja kiintolevyn välillä on mahdollista, tosin vain kameraa verkkovirralla käytettäessä, eikä siirto ole kovin nopeaa. Videodatan pakkauksessa käytetyn vaihtelevan VBR-bittivirran takia videon tilantarve muuttuu kuvattaessa jonkin verran koko ajan esim. sen perusteella, kuinka paljon kuvassa on liikettä. Jäljellä olevan tallennusajan näytön ei siis voi luottaa olevan aivan yhtä tarkka kuin nauhalle tallentavissa kameroissa, ainakaan jos kuvaustilanne muuttuilee paljon. Pitkät videot tallentuvat kamerassa kuvauksen aikana jaettuina enintään neljän gigatavun kokoisiin pätkiin, vastaten noin puolta tuntia kuvaa kameran maksimilaadulla.

Toisto ja editointi

Kameran AVCHD-tiedostot ovat tunnetusti haasteellista tavaraa monille tämän hetken ohjelmille, jotka toistavat perinteisempiä videoformaatteja ongelmitta. Useilla kaupallisilla videoeditointiohjelmilla kuvan kuitenkin pitäisi jo toimia ongelmitta. Kokeilin muutamia ilmaisohjelmia, joissa kaikissa esiintyi palikoitumista kuvassa joko koko ajan, tai ainakin minuutin tai parin välein (myös FFDSHOW:n sisältämää AVCHD-koodekkia käytettäessä). Toivotaan, että ilmaisohjelmienkin tuki Panasonicin videoille paranee, sillä aina on hyvä olla olemassa varavaihtoehtoja tallenteiden katsomiseen ja käyttöön.

Kameran mukana rompulla toimitettu HD Writer 2.5E toistaa tottakai videot ongelmitta. HD Writerilla voi tehdä tietokoneen tallentavan DVD-aseman avulla videosta joko tavallisen tv-tarkkuuden mukaisen DVD-videolevyn tai AVCHD-teräväpiirtovideota sisältävän levyn. Myös suora muunnos MPEG2-tiedostoksi tietokoneen kiintolevylle onnistuu, ja vieläpä kohtalaisen nopeasti, mutta valitettavasti vain perus-tv:n tarkkuudella, ei HD:nä. Ohjelman pitäisi käsittääkseni osata hyödyntää myös moniytimisiä prosessoreita, jolloin muunnos voi olla jopa nopeampi kuin videon oma kestoaika. Tallennettu MPEG2-tiedosto on lomitettuna pakattu, olipa alkuperäinen video lomitettua tai progressiivista.

Editointi ohjelmalla on kömpelöä ja rajoitettua verrattuna oikeisiin videoeditointiohjelmiin, muttei tätä sellaiseksi ole väitettykään, vaan pakettiin on laitettu erillisellä DVD-ROM-levyllä mukaan kokeiluversio HD-editointiin kykenevästä Pinnacle Studiosta. Jos sen haluaa ottaa jatkuvaan käyttöön, ohjelman maksaminen ja aktivointi onnistuu ilman tarvetta lisäosien asenteluun, tosin se vaatii koneeseen internet-yhteyden.

Testikuvaa ruutuun

Kameran kuvanlaatua on testailtu tarkasti jo netistä löytyvissä, aiemmissa arvosteluissa, ja todettu sen jäävän käytännön erottelukyvyssä hieman jälkeen joistakin muista, samassa luokassa kilpailevista kameramalleista. Myös Panasonicin omissa, uusimmissa malleissa on tiettävästi tarkempi kuva kuin tässä, joten emme kiusaa lukijaa turhalla tarkkuustestien kertausharjoituksella. Sen sijaan kameran videoformaatin toimivuuden testaaminen omissa ohjelmissa saattaisi olla enemmän kiinnostavaa, joten oheisesta linkistä löytyy kameran kiintolevyltä sellaisenaan kopioitu, noin kolmen sekunnin mittainen video. Kuvausasetuksena oli kameran maksimi tallennuslaatu, lomitettuna videona (1920x1080x50i, 17 Mbps). Jottei testivideo olisi tavanomaista "takapihan kataja" -tasoa, toimitus vuokrasi helikopterin ja kuvasi ilmasta lumiaavikon keskellä kasvavaa, jättimäistä mäntyä. Huomaa karhun jäljet lumessa puun vierellä! (Uskokoon ken tahtoo.)

[Testivideo] 6,5 Mt, .MTS

Lataa tiedosto omalle koneellesi ennen sen katsomista, esim. hiiren oikean napin valikon tallennustoiminnolla linkin päällä. (Huom. Tiedosto voi olla jossain välissä pakko poistaa saatavilta, kaistan ja palvelintilan rajoitusten takia.)

Linkkejä

Jarmo Piippo 25.1.2009

Henkilökohtaiset työkalut