Progressiivinen

Digivideo

Uudelleenohjattu sivulta Progressiivisuus

Lomittamaton videokuva, jossa ei ole kenttärakennetta tai kuvan peräkkäiset kentät ovat samalta ajanhetkeltä.

Jotta voidaan kuvailla mitä progressiivinen video on, joudutaan aluksi paneutumaan hieman siihen mitä normaali lomiteltu video on ja mihin nämä asiat yleensä perustuvat. PAL-videojärjestelmässä yksi videoruutu muodostuu 625 juovasta. Kun järjestelmän juovataajuus on 15625 Hz, saadaan kuvanopeudeksi 25 kuvaa sekunnissa eli 15625 Hz jaettuna 625 juovalla = 25 kuvaa/sek. 625:sta juovasta kuitenkin vain 575 sisältää kuvainformaatiota, loput sijoittuvat ns. VBI-alueelle jossa siirretään esimerkiksi teksti TV-dataa, kuvasuhdetietoa, aikakoodeja, Macrovision-kopiointisuojaa yms. käyttäjälle näkymätöntä informaatiota.

Koska videosignaalia on alun perin esitetty ainoastaan kuvaputkiin perustuvissa televisioissa, ei kuvaa olisi voitu piirtää sellaisenaan juova juovalta, 25 kertaa sekunnissa. Tämä olisi ollut kuvaputkelle liian "hidasta" aiheuttaen joko voimakkaasti "lepattavan" kuvan tai vaihtoehtoisesti häntivän kuvan, mikäli olisi käytetty hyvin hidasta loisteainetta lepatuksen ehkäisemiseksi. Siksi on olemassa juovalomittelu.

Lomitetussa videosignaalissa yksi täysi kuvaruutu jaetaan kahteen kenttään siten että kummassakin kentässä on 312,5 juovaa. Kenttätaajuus tuplataan 50 Hz:iin eli kuvaputken pinta-ala virkistetään 50 kertaa sekunnissa. Koska ensimmäisen kentän viimeisen juovan piirto lopetetaan putken keskelle, alkaa seuraavan kentän ensimmäinen juova siitä. Tästä syntyy lomittelu, josta johtuen toisen kentän juovat piirtyvät ensimmäisen kentän juovien väliin. Koska kenttätaajuus on 50 Hz, toimivat myös lomitettua videokuvaa kuvaavat kamerat tällä taajuudella, ts. tilanne videokuvassa etenee 50 kertaa sekunnissa. Tästä johtuen yksi kokonainen videokuva sisältääkin itseasiassa kahden eri ajanhetken tapahtumat. Televisiossa kaksi erilaista kenttää eivät kuitenkaan sekoitu toisiinsa, koska kuvaputken loisteaineella on keskeinen osuus esitystapahtumassa. Edellinen kenttä on sopivasti himmentynyt kuin uutta piirretään.

Progressiivinen video perustuu siihen, ettei edellä kuvattua lomittelua tehdä lainkaan. Kuvataajuus on 25 Hz (PAL-järjestelmässä) eikä tilanne videokuvassa etene sen nopeammin. Jokainen yksittäinen pysäytyskuva edustaa vain yhtä tarkkaa ajanhetkeä, yksittäinen pysäytyskuva progressiivisesta videosta on tarkka. Progressiivista videota esitettäessä piirretään juovat järjestyksessä ja kun ruutu on täynnä, aloitetaan seuraavan kuvan piirtäminen. Esimerkiksi PC:n (S)VGA-monitorin kuva on progressiivista videota. Vaikka kuvataajuus onkin 25 Hz, ei ruutua kuitenkaan päivitetä tällä taajuudella (edelleenkään, koska kuva "lepattaisi") vaan sama kuva toistetaan kaksi kertaa peräkkäin. Tämä saadaan aikaan tuplaamalla juovataajuus 31 kHz:iin. Siksi progressiivista videota ei voi esittää normaalissa televisiossa progressiivisena, vaan tarvitaan progressiiviseen esitykseen kykenevä laite. Yleensä progressiivinen video esiintyy analogisessa muodossaan komponenttimuodossa värierokoodattuna (YpBPr) ja fyysisesti kolmea unipolaarista (koaksiaali) kaapelia pitkin siirrettynä 75 ohmin impedanssilla.

Digitaalimaailmassa progressiivinen ja lomiteltu video eivät eroa toisistaan. Olipa video kumpaa tahansa, kuvia tallennetaan 25 kpl. sekunnissa (PAL). Mikäli video on lomiteltua, näyttää yksittäinen kuva epämääräiseltä, koska se sisältää kahden eri ajanhetken tapahtumat (parillisilla ja parittomilla juovilla). Kuvassa on ikään kuin "sälekaihtimet". Tämä ilmiö hämmästyttää yleensä lähes jokaisen, joka käsittelee ensi kertaa lomiteltua videota tietokoneessa. Sama ilmiö tekee plasmanäyttöjen ja LCD-televisioiden elämästä vaikeaa: ne ovat perusluonteeltaan progressiivisia, joten lomitellun videokuvan virheetön esittäminen vaatii digitaalista kuvankäsittelyä ennen kuvan tuomista näytölle. Kahden eri ajanhetken tapahtumista tulisi luoda yksi, mahdollisimman tarkka kuva, 25 kertaa sekunnissa.

Koska digitaalisesta kuvasta ei voida automaattisesti nähdä onko se lomiteltua vai progressiivista, on mm. DVD-levyille koodattu jokaiseen kuvaruutuun siitä tieto. Tämä ohjaa DVD-soittimen toistoa siten, että kuva voidaan kulloinkin sovittaa käytettyyn näyttölaitteeseen (TV tai progressiivinen näyttö) parhaalla mahdollisella tavalla. Normaali televisiossa eroa progressiivisen tai lomitellun DVD-levyn välillä ei helposti havaitse, mutta progressiivisella näytöllä väärin liputettu levy antaa merkittävästi huonomman kuvanlaadun. Käytännössä lähes kaikki elokuvia sisältävät DVD-levyt ovat progressiivisia, koska alkuperäisessä elokuvassa tapahtumat etenevät vain 24 kuvan sekuntinopeudella. Valitettavaa on kuitenkin se, että R2-julkaisuja tekevät elokuvayhtiöt eivät ymmärrä miten DVD-levyt tulisi koodata oikein ja niinpä valtaosa R2-julkaisuista koodataan yhä tänäkin päivänä lomitetuksi. Tämä taasen aiheuttaa varsinkin videoprojektoriesityksissä silmin nähden huonomman kuvanlaadun kuin oikein liputetulta levyltä saisi, koska valmiiksi progressiiviselle kuvalle tehdään turhaan lomituksenpoistoalgoritmi, joka aiheuttaa kuvaan lievää vaakaraidoitusta.

Henkilökohtaiset työkalut