Sony HDR-TG3

Digivideo

Kuva:tg3takaviisto2.jpg


Sony HDR-TG3 - omia kokemuksia kamerasta


Tämän kokoinen HD-resoluution kamera tuo toimivan ratkaisun siihen, että kameraa voi kuljetella mukana aina haluttaessaan. Sony HDR-TG3 mahtuu mainiosti taskuun eikä painonsakaan vuoksi häiritse povitaskussa lompakkoa enempää.

Kuva:tg3kokovertailu.jpg


Vaikka alla onkin listattu paljon kameran puutteita, on se kokonaisuudessaan erittäin suositeltava ostos (hinta/koko/ominaisuudet). On hyvä pitää mielessä, että puhumme todella pienestä kamerasta, jolta on turha odottaa samaa laatua kuin isommilta kameroilta. Isommilla tarkoitan normaaleja pieniä käsikameroita, jotka paksuutensa puolesta eivät mahdu taskuihin. TG3 on siis aidosti taskukamera. Mukana tulevat tarvittavat kaapelit, 4Gt muistikortti, akku, lataustelakka (kameran voi ladata myös suoraan kamerasta), suomenkielinen manuaali ja kaikki muut perustilpehöörit. Pahvipakkaus on erittäin kivasti ja laadukkaasti toteutettu.


Sony HDR-TG3 kuvaa maksimissaan HD 1080i50-resoluutiota, joten se ei yllä täyteen progressiiviseen Full HD -standardiin (1080p25). Toisaalta kamera onkin suunnattu enemmän käyttöön, jossa 50 puolikuvaa sekunnissa toimii 25p:tä paremmin. Mikäli tarve tulee, saa hyvällä softalla tehtyä 50i-kuvasta helposti hyvätasoista 25p:tä. Kameralla on helppo kuvata vakaasti sen pystystä/kapeasta muodosta huolimatta. Kuvanvakaajan luokittelisin tasoltaan kohtuulliseksi, ellen jopa hyväksi.


Lomakameraksi ja yleensäkin arjen tallentamiseksi laajakulma on erittäin suppea (43-507mm). Kamerassa on 10x optinen zoom. Jos itse saisin valita, luopuisin mielelläni telepäästä laajemman kuva-alan hyväksi. Tämä ei ole yksin TG3:n ongelma, vaan lähes kaikkien muidenkin kuluttajavideokameroiden.


Formaattina kamerassa on AVCHD, joka on näistä kuluttajien HD-formaateista tuorein käytössä oleva. Kamerassa saa valita bittivirraksi parhaimmillaan 16 Mbps. Tämä tila suoriutuu jo melko hyvin pakkaushäiriöistä. Käytännössä näillä lukemilla ollaan kaiketi jossain määrin vertailukelpoisia HDV-laatuun, mutta kaikkien long gop -järjestelmien ongelmana on esim. järven aaltojen virheetön tallennus, mikä ei siis onnistu kummallakaan formaatilla kovinkaan hyvin.


Macin kanssa AVCHD-siirrot tapahtuvat sekä iMoviella, että FCP:lla täysin ongelmitta. AVCHD puretaan siirrossa Applen ProRes -kodekiksi (FCP), joten täysin natiivista AVCHD-editoinnista ei voida siis Applen puolella puhua. Windows/AVCHD -maailmasta minulla ei ole kokemuksia.


Kuva tallentuu kamerassa muistikortille (Memory Stick Pro Duo). Kameran mukana tulee 4Gt kortti, jonne kuvaa mahtuu parhaalla laadulla (16Mbps) reilut 20 minuuttia, toiseksi parhaalla (9Mbps) vajaa tunti. 16 Gigaseen korttiin mahtuu jo ihan kivasti videokuvaa, parhaalla laadulla 110 minuuttia, huonoimmalla laadulla (5Mbps) noin 350 minuuttia. Kuvattuja pätkiä on helppo hallita jo itse kamerassa. Muistikortti ja kovalevykameroiden hienojuttu on juuri se, että turhat otokset voi saman tien poistaa tilaa viemästä. Vaikka itse käytänkin vielä pääasiallisesti nauhakameraa, on selvää, että muistien halventuessa tulee helposti vaihdettavista muoviläpysköistä lähitulevaisuudessa nauhan korvaajia. 16 Gt Memory Stick Pro Duo maksaa tällä hetkellä reilun satasen.


Kuva:Tg3takaviisto.jpg


Akkukesto on kameran yksi heikoista lenkeistä. Akku kestää peruskuvauksella maksimissaankin tunnin, joten vara-akut eivät ole pahitteeksi. Ongelmana on se, ettei kameraan fyysisesti mahdu perusakkua isompaa tehoakkua, koska sijoituspaikka on kameran sisällä. Lomakameramielessä tämä voi olla suurikin ongelma, tai ainakin on varauduttava matkaan useilla vara-akuilla. Sonyn omien akkujen hinta liikkuu 50 euron paremmalla puolella.


Ehkä TG3:n suurin ongelma on kuitenkin sen surkea herkkyys, joka johtuu paljolti pienestä kennokoosta (1/5). Jo vähänkään hämärämmillä sisävaloilla kameran tuottama kuva alkaa muistuttamaan suttuista VHS-kuvaa ja CMOS-kennojen CCD-kennoja huonompi kuvanmuodostus hämärässä korostuu valitettavan selkeästi. Sen sijaa kirkkaassa valossa kameran tuottama kuva on hyvätasoista HD-kuvaa. Ei laatu luonnollisesti markkinoiden parhaimmistolle pärjää, mutta kun valotuksen säätää kohdilleen manuaalisesti, saa kameralla aikaan laadukasta jälkeä. Siis vielä kerran: kunhan valoa on tarpeeksi. Toinen CMOS-kennojen ongelma on (yhä) rolling shutter -ilmiö, joka saa heiluvissa otoksissa kuvan välillä vellomaan ilkeästi.


Automaattitarkennus toimii kohtuullisesti, mutta rupeaa toki pumppailemaan kun valoa ei ole tarpeeksi. Kasvojentunnistus kiinnittää huomioin napakasti kasvoihin ja pyrkii tekemään kuvan säädöt naamataulujen ehdoilla. Joskus kuvien värimaailma saattaa (ilman tätäkin toimintoa) vaihdella värikkään ja värittömän välillä ilman näkyvää tekijää. Kun valo alkaa loppua, kuvasta tulee lähes mustavalkoista.


Valitettavasti tämäkin kamera ylivalottaa automaatilla kuvia pahasti. Tämä on yleinen kuluttajakameroiden ongelma. Hiukan laatuapua tulee, mikäli valitsee tilanteeseen jonkin Autoa sopivamman Scene Selection -asetuksen. Perustilassa Auto Exposure tuuppaa gainia hämärässä surutta, jolloin kuvasta tulee muhjuista. Tämänkin voi välttää em. valmisasetuksilla (Scene Selection). Esim. jotkut iltakuvauksiin tarkoitetut presetit estävät gainin liikatarjonnan. Näillä asetuksilla ei tosin sitten valovoimalla juhlita. Parasta olisi tietysti, jos Auto Exposurelle (Auto shutter/Auto gain) voisi käyttäjä itse määritellä maksimiarvon. Manuaalivalotus toimii kosketusnäytön kautta joko +/- painikkeilla tai Spot Meter -toiminnolla. Manuaalitoimintojen käyttö on melko hidasta. Suljinajan manuaalisäätö puuttuu kamerasta kokonaan. Ainoastaan sen voi päättää, meneekö kamera hämärässä automaattisesti 1/25 suljinnopeudelle. Tätäkään en varauksetta suosittele, koska hämärän kuvan sotkuisuus tulee vain entistä enemmän esille.


Kuva:tg3etuviisto.jpg


Kameran kosketusnäytön valikot ovat perinteistä Sony-tyyliä. Outoa on ehkä se, että kun esim. Spot Focus -tilassa valitsee manuaalitilan jälkeen takaisin Auto-asetuksen, pitää senkin jälkeen vielä painaa Ok, jotta pääsee takaisin edelliseen tilaan > kuvaustilaan. Aikaisemmin omistamani kosketusnäytölliset Sony-kamerat eivät ole mielestäni vaatineet moisia turhia painalluksia. Isosormisille jotkut virtuaalipainikkeet ovat takuulla liian pieniä. Muuten kosketusnäytön toiminta on varmaa ja käyttäminen helppoa. Näytön taustavalon saa haluttaessa pois päältä. Jos kameran jättää kuvaamaan jalalta jotain pitkää tapahtumaa, on tämä ihan oiva toiminto, koska taustavalo kuluttaisi tuolloin turhaan virtaa.


Äänipuoli on kamerassa positiivinen yllätys. Yläpuolelle sijoitettu mikrofoni poimii äänet lähietäisyydeltä talteen kohtuullisen mukavasti. Oletuksena on 5.1-ääni, jonka voi onneksi vaihtaa asetuksista normaaliin stereoääneen. Moottoriääntä ei ole, kiitos flash-tallennuksen. Tämä onkin yksi suuri etu muistikorttikameroissa. Kohinaa löytyy, mutta siedettävästi.


Pieni kiva lisä on ylinopeuskuvaus. Toiminto syö kuvasta parhaan terävyyden ja vaatii runsaasti valoa, mutta sillä saa aikaiseksi hauskoja 12 sekunnin pätkiä, jotka muodostuvat siis kolmen sekunnin materiaalista hidastettuna. Jäin heti koukkuun.


Valokuvaustoiminnot ovat peruskauraa. Ei TG3 varsinainen valokuvakamera ole, mutta ajaa asian kohtuullisesti. Salamavalo on kamerassa kiinteänä ja kirkkautta riittää hyvin. Kuvien laatu ei ole kovin kummoinen ja varsinkin salamavalo tekee väreistä melko räikeitä. Mutta kyllä kameralla lomakuvia ottaisi, jos ei nyt luontokuvia kuitenkaan.


Lopuksi täytyy vielä todeta, että kyseinen kamerahan hankintaan ainoastaan sen pienen koon vuoksi. Siksi monet sen puutteet antaa helposti anteeksi. Kun valoa riittää, on Sonyn tuottama jälki laadukasta. Mikäli vertailee kuvalaatua esim. Canonin XHA1 -kameraan, on ero päivänvalokuvissakin suuri, mutta koetapa tunkea A1 povariin.


Alkuperäinen teksti ja kuvat Poppe Johansson, 1.11.2008

Henkilökohtaiset työkalut