Sony PMW-EX1

Digivideo

KOKEILUA KALUSTON HANKINTAA VARTEN

Pikkuhiljaa olen alkanut kaivata parempaa kuvanlaatua ja kameran säädettävyyttä kuin mitä on tarjolla ollut aiemmissa härpättimissäni. Laadin ajatuksissani toivelistaa aiempiin hyviin ja huonoihin kokemuksiin perustuen eli mitä kamerassa pitää olla jotta se voisi asua meillä:

  • -Kunnollinen etsin rillipäille.
  • -Käsisäädöt automatiikan kaverina helppokäyttösesti toteutettuina.
  • -Käsiteltävyys myös perheen heikkovoimaisille.
  • -Tarvittavat liitynnät, erityisesti Lanc ja ulkoinen mikrofoni sekä USB 2.0 ja Firewire.
  • -Nauhaton media.
  • -Huippulaatuinen kuva hämärässäkin.
Kuljettajan näkökenttä
Suurenna
Kuljettajan näkökenttä

Näillä eväin lähdin etsimään kameraa ajatuksella hinta ei ole tärkein kriteeri. Keskusteluissa vakavien harrastajien ja ammattilaisten kanssa (erityinen kiitos Jarmolle ja Harrille) valikoitui tarjolla olevasta rompekirjosta Sonyn PMW-EX1 hankintapuuhan kohteeksi. Sony Finland suostui lainaamaan koekäyttöä varten demolaitteen, mistä heille suuri kiitos. Olisi tullut hankittua sikä säkissä ilman kokeilua.

Ensiksi etsin. Läpikatsottava etsin on meille välttämätön koska kuvaamme paljon järvillä ja merellä. Liian usein puuttuu kuvasta osa päätä tai jotain muuta tavanomaisesti mukaan haluttavaa, kiitos auringon yllättävän pilkistyksen suoraan näyttöön. Olen kokeillut kaikenlaisia kuiluja, parhaaksi totesin itserakennetun kuilun jossa näyttölappunen on vinossa kohti mattapintaiseksi hiottua kuilun kattoa. Varjopuolena vain poistui mahdollisuus käyttää halpiskameran etsimen klähmytoimintoja.

Silmälasien käyttäjänä arvostan erityisesti hyvää ja isoa kuvaa siten, ettei rillejä tarvi painaa tuskallisen liki etsintä. Silloin nimittäin silmäripset tahtovat sotkea rillit sisäpuolelta eikä olo ole muutoinkaan kovin mukava. Tässä suhteessa EX-1 ylitti kirkkaasti kaikki tähän mennessä tapaamani vaihtoehdot. Kuvan suurennus on riittävä ja etsin toimii sivu- ja takavalosta huolimatta. Panin merkille myös näyttölappusen heijastamattomuuden, ammattikoneissa lienee paremmat mattapinnat kuin harrastajaversioissa.

Vasemmalta takaa
Suurenna
Vasemmalta takaa

Äänitysvoimakkuuden säätö oli toteuttu kahdella kiertopotentiometrillä jotka jostain syystä oli sijoitettu varsin hankalasti katsottaviksi kyljelle. Laitteen ergonomia kokonaisuudessaan on hyvin läheistä sukua venäläisen pommikoneen lippuautomaatille eli ihan toivoton aloittelijasta harrastajaksi nousemaan pyrkivälle. Laite on kauttaaltaan ympäröity toinen toistaan pienemmillä nipstaakkeleilla joihin ei pääse kohtuudella käsiksi ellei kippaa koko komeutta syliinsä. Kaikki muut kohdat on huomattu kuorruttaa nippeleillä paitsi peräposkien yläpinnat joihin sitten pääsisikin suoraan näkemään ja käsiksi. Ne on tietysti jätetty pelkälle sileälle pinnalle. Kytkimien miniatyrisointi on viety osin äärimmilleen minkä isosorminen käyttäjä kyllä huomaa.

Etu ala
Suurenna
Etu ala

Ergonomian toivottomuus korostuu kun kuvittelee merelle kameraa roiskesuojan sisälle. Tihkusateessakin pitäisi pystyä tekemään säätöjä ilman kasteluriskiä. Ainoa keino lienee opetella jokainen tärkeä nipsu ja sen asento lihasmuistiin. Onnistunee ammattilaiselta joka tapaa nukkuakin kamera kädessä mutta kovin moni harrastaja ei siihen pysty. Hyvin iso pettymys tämän tasoisessa ammattikoneessa.

Manuaalia kaipaisin jo selailtavaksi suoraan näyttölapulle, hyvin ryhmiteltynä toimintojen mukaan, aivan halpisharrastajaversioiden mukaan. Jos sellainen toiminto on, niin se oli kyllä erinomaisesti kätketty.

Tällainen laite tulisi meidän perheessä myös muiden jäsenten käytettäväksi. Automatiikka toimii tätä silmällä pitäen riittävän hyvin mutta silloin pitää kyllä ohjelmoida paniikkinappula josta kaikki tarvittavat säädöt napsahtavat perusasentoon. Muutoin tahtoo frustraatio yllättää. Siltikin riskiksi jää noiden lukuisten nipsuttimien lipsahtaminen väärään asentoon ellei niiden vaikutusta pysty ohjelmallisesti estämään.

Tässä kohdin mielipiteeni poikkeaa merkittävästi ammattilaisten näkökannasta. Ne, jotka ovat pitkän aktiiviuran aikana kasvaneet kiinni tällaiseen käyttöliittymään ja opetelleet uusien nappuloiden merkilliset paikat yksi kerrallaan, varmastikin tuntevat tilanteen hallitsevansa. Kakkoskuski kuitenkin puki tilanteen melko hyvin sanoiksi: ”jos autossa olisi valokatkaisija moottoritilassa, pyyhkijäin vipu takapenkin alla ja pakin saisi päälle vain auton alta, olisiko se silloin kovasti PRO?”.

Vasen ylänäkymä
Suurenna
Vasen ylänäkymä

Voidaan tietysti filosofoida pitääkö ammattilaitteessa olla harrastajakuvauksen mahdollisuus. Itse olen sitä mieltä, että työkalun pitää sopia kaikkien tarvitsevien käteen, joku saa sen hienouksista enemmän irti kuin toinen mutta ellei normaalijärkinen sitä pysty käyttämään, on vika käyttöliittymässä, ei käyttäjässä. Veikkaan tämän laitteen käyttöliittymän kehittäjiksi nuoria himmeäkatseisia nörtti-insinöörejä, loogisesti ajattelevat satunnaiset varttuneemmat kuvailijat on kyllä sivuutettu täysin.

Suurinta kritiikkiä tuli paremmalta puoliskolta ajatuksesta raahailla tiilisikiven painoista laitetta reissussa mukana, sekä isompaa jalustaa ja muita oheiskilkkeitä. Mielipide oli selkeä ja jyrkkä. Ymmärrettäväkin, sillä tämän päivän pienet AVCHD-vekottimet kulkevat käsilaukussa latureineen päivineen. EX1:n laturin fyysinen koko kummastutti. Eihän kaikkia maailman jännitteitä syövä partakoneen laturikaan ole juuri pistoketta suurempi.

Paino ja koko olivat yllättävän suuria. Koetin miettiä mistä ne muodostuvat. Puolen tuuman kennot ovat noin 10 mm diagonaaliltaan joten niistä ei pitäisi prismojen kanssakaan tulla näin paljoa. Ehkä rakkine on toteutettu melko matalan elektroniikkaintegroinnin aikakautena, tai sitten tavoitteena on ollut ronski katu-uskottavuus. Kakkula kun muodostaa vain alle kolmanneksen pituudesta ja kuvataso on varsin edessä mutta painopiste melkoisen takana. Painosta ei muutoin olisi haittaa, mutta haluan kuvata käsivaraltakin veneen heilumista kompensoidakseni ja tämän painoista laitetta ei kertakaikkian jaksa pitää ylhäällä kauan. Oikean käden kahva on paras vastaan tulleista mutta vasemmalle kädelle ei luontevaa asentoa löydy. Hihnasilmien kautta en keksinyt tukihihnalle järkevää pujotusvaihtoehtoa jotta etsimeen vielä näkisi. Hiukan vieroksun ajatusta alkaa kiertelemään uuteen kameraan ruuvikoukkuja kannatuksen parantamiseksi...

Keikkuvissa oloissa kuvaavan kannattaa erottaa kaksi asiaa toisistaan, nimittäin paino ja massanhitaus. Paino on viheliäistä kannatella, massahitaus auttaa vaimentamaan liikkeitä. Näinollen yksijalkainen jalusta alapuntilla tekee jo ihmeitä, mutta koko systeemi pitää saada jotenkin viksusti ripustettua jottei käsi väsähdä ihan heti. Samoin kahdessa erilaisessa kamerassa saattaa olla sama hitaus mutta toinen painaa merkittävästi enemmän. EX-1:n massahitaus vaikutti pieneltä suhteessa painoon.

Olen myös pannut merkille, että kannatuskäden asennolla on melkoisesti merkitystä. Jos pystyy pitämään ranteen ylöspäin, jaksaa kannatella paljon kauemmin ja kannatus on huomattavasti stabiilimpaa ja elastisempaa. EX-1 ei tätä mahdollisuutta oikein anna, samalla tulee sormeiltua herraties mitä nappuloita.

USB-liitin
Suurenna
USB-liitin

Mielenkiintoiseen ergonomia-ajatukseen kuuluu myös USB-liitynnän sijainti. Se on laitteen alareunassa oikealla niin mukavassa paikassa kahvan alla, että kone pitää jättää kyljelleen pöydälle, asentoon jossa sitä ei selvästikään ole tarkoitettu käytettäväksi koska mitään kolhusuojatassuja ei kylkiasentoa varten kuoressa ole. Tosikäyttäjät eivät tietystikään muutaman nappulan katoamisesta enempiä perusta mutta harrastaja saattaisi haluta pitää ne kaikki mukana.

Vanha jalusta osoittautui sitten kaksikin numeroa liian kevyeksi. Se on riittänyt mukavasti kevytkoneiden ja digijärkkärin kanssa mutta tälle kameralle se oli toivottomasti liian hontelo ja kinopään lukituksissa ei kitka riittänyt tasaiseen kääntelyyn. Pitäisi siis vaihtaa myös rotevampaan jalustaan.

Zoomausnopeus oli hitaimmillaankin liian iso makuuni. Tosin zoomin H/L kytkin ei aiheuttanut mitään muutosta joten toiminto oli demolaitteessa ehken rikki tai jostain menusta olisi pitänyt osata kaivaa toiminnon säätäminen esiin.

Zoomin kytkin
Suurenna
Zoomin kytkin

Käsizoomaus tasaisesti oli täysin mahdotonta koska zoomauskehässä ei ollut ollenkaan vastusta manuaaliasetuksella. Koettakaapa pyörittää velttoa rengasta tasaisesti. Ei vaan onnistu.

Mikrofoni- ja muut tarvittavat liitynnät ovat ammattitasoa, täyttäen kaikki harrastelijan toiveet. Vaatimus kun on ulkoinen mikki tavalla tai toisella, samoin langallinen kauko-ohjaus, mitkä on nykyään murheellisen usein pudotettu pois harrastajamalleista.

Kortit maksavat tähän koneeseen kullan ja hunajan väliltä. Huh ja huh. Toiveena olisi massamuisti jota ei tarvitse tyhjentää vaan johon saisi arkistoida otokset saman tien. SDHC-korteilla sellainen vielä onnistuu harrastajabudjetilla, mutta SxS korteilla pitää ensin voittaa lotossa, jatkossa toistamiseen. Muistiteknologia lienee ajanut ohi tästä korttimallista tai sitten valmistajan ahneus on liian suurta. Tunnettua on monikymmenkertainen tallennuskapasiteetti samaan hintaan standardimedioilla.

Tähän olisi tietysti netistä löytyvä SxS-SDHC-sovitinmahdollisuus, mutta ammattihintaisessa koneessa tämänkaltaiset asiat pitää olla mielestäni valmiiksi ratkaistuina asiallisella tavalla. Jokainen laite vaan on oman aikansa tuote, tämän laitteen suunnittelu on aloitettu varmaan jo vuosikymmenen alussa jolloin nopeista yleisistä standardikorteista ei tarvinnut vielä haaveksiakaan.

Kuvan laatu on asia jota lähdin tavoittelemaan. Ovathan EX-sarja ainoat koneet joissa on puolituumaiset täyden resoluution Full HD-kennot näillä säädöillä. Seuraava pomppa onkin sitten rahdattavat laitteet olkapäälle. No, kuvan laatu on tyrmäävän hyvä, selvästi tämä on parasta tarjolla olevaa. Ken sitä tavoittelee, on maksava hinnan muissa tekijöissä.

Kokonaisuutena laitteesta jäi varsin sekavat tuntemukset. Jälki on huimaa mutta yllättävissä seikoissa tulikin pettymyksiä. Pahin on tuo epäergonomisuus, en taida sittenkään uhrata harrastukseen liikenevää aikaa opettelemalla liian monimutkaista laitetta ulkomuistiin kantapään kautta ja kannatella sitä käsi kipeänä. Hankinta taitaa sittenkin suuntautua pienikokoisempaan standardimedialle tallentavaan laitteeseen, jopa hienoisesti kuvanlaadun ja käsisäätöjen kustannuksella.

Henkilökohtaiset työkalut