Suomalaisia Elokuva-alan merkittäviä harrastajia

Digivideo

Suomen ensimmäinen tunnettu harraste-elokuvaaja on maanviljelijä Ferdinand Laihia (1890 - 1969), joka osti häämatkallaan Pariisissa vuonna 1924 siellä tavarataloihin myyntiin tulleen uutuuden 9,5 mm filmiä käyttävän elokuvakameran ja -projektorin. Hän toimi myös aktiivisena jäsenenä myöhemmin perustetussa Lappeenrannan kaitafilmikerhossa. Hän kuvasi paljon elokuvia paikkakunnallaan.

Muita tunnettuja suomalaisia kaitaelokuvauksen uranuurtajia olivat helsinkiläinen agronomi Erkki J. Kinnunen (1896 - 1962) joka alkoi kuvata vuonna 1929.

Turkulainen Reino Davidson (1903 - 1935, myöhemmin muutti sukunimensä Tavio:ksi) toi keväällä 1932 Yhdysvalloista 16 mm kameran ja projektorin. Eino Vainio on tehnyt 9,5 mm elokuva vuonna 1933. Turkulainen Mauno Rainto aloitti kuvaamisen 1934. (Hänen tytär Maire Spiik oli myöhemmin aktiivinen elokuvaaja Turussa ja toimi Turun yhdistyksessä voimakkaasti elokuvauksen hyväksi.)

Kuopiolainen valokuvausmestari Tuttu Jänis alkoi kuvata 8 mm kameralla vuonna 1936. Helsinkiläinen insinööri Torsten Carlander hankki 16 mm kameran myös vuonna 1936.

Tiedetään, että vuonna 1937 kuopiolainen eläinlääkäri Hallman ja varkautelainen valokuvaaja P. Jänis hankkivat elokuvakamerat.

Tunnetun harrastelijoille materiaalia myyneen liikkeen "Harrastelijain Aitta" Olavi Gunnari ja Gunnar J Alopaeus tekivät 9,5 elokuvan vuonna 1939.

Ensimmäinen julkiseen esityksen tarkastettu 8 mm elokuvan oli tehnyt vuonna 1940 Armas Liljefors. Elokuva nimi oli "Perhekuvia".

Sotaika teki paussin. Puolustusvoimat otti käyttöönsä maassa olleet 16 mm elokuvakamerat.

Sodan jälkeen Suomi eli tuontisäännöstelyssä valuuttapulan takia. Vain välttämättömimpiä tarvikkeita sai tuoda Suomeen. Kaitafilmikamerat ja -filmit eivät kuuluneet noihin tuontilisenssin saaneisiin kuin poikkeustapauksissa.

Kuitenkin sodan jälkeen Helsingin Kameraseurassa syntyi harrastelijoiden joukko, joka jatkoi kaitafilmausta 1947. Heitä kutsuttiin "kengännauha kerhoksi". He pitivät suoria suhteita ulkomaisiin kaitafilmiharrastajiin ja näin saivat paljon apua tarpeisiinsa.

Myöhemmin tämä Kameraseuran alajaosto itsenäistyi ja sen jäsenet perustivat "Helsingin Kaitaelokuvaajat" nimisen yhdistyksen 19.3.1953. Tämän yhdistyksen aktiivinen perustajajäsen oli Yrjö Rannikko, tunnettu elokuvamies Suomessa. Hän pyöritti mm. elokuvateatteria Turussa ja oli silloisen Kinolehden päätoimittaja.

Tästä alkaa harraste elokuvauksen uusi aikakausi ja kukoistus Suomessa, josta seuraavassa luvussa FVL (= Filmi- ja Videokuvaajien Liitto) lisää.

(Kirjoitti Lauri Hirvonen, FVL ex-pj. Lähteenä käytetty elokuvaneuvos Kari Uusitalon kirjoittamaan kirjaa "Rakkaudesta elävään kuvaan... Harraste-elokuvaus Suomessa". Kirja on FVL:n 40-vuotis historiikki.)


Torsten Carlander-Reuterfelt

Torsten Carlander-Reuterfelt syntyi 14.3.1902 Helsingissä. Hän valmistui Helsingin ruotsinkielisestä teknillisestä oppilaitoksesta sähköinsinööriksi 1926. Siitä hän siirtyi Kellokoskelle isänsä omistaman ruukin Kellokosken Tehdas Oy palvelukseen insinööriksi. 1934 hänestä tuli isänsä kuoltua tehtaan toimitusjohtaja, missä tehtävässä hän toimi yrityksensä myyntiin vuoteen 1963 saakka.

Hän teki ulkomaanmatkoja vuodesta 1927. Hän kuvasi matkojaan filmille ja muitakin tilaisuuksia. Hän koosti niistä elokuvia, joita näki yli 50000 maksanutta katsojaa eri puolilla Suomea hyväntekeväisyystarkoituksissa esitetyinä dokumenttikaitafilmeinä.

Monet elokuvista, kuten "Pariisin maailmannäyttely 1937", "Autolla Ranskaan ja Espanjaan 1954" ja "Bella Italia 1957" on Peter Berndtsonin toimittaman esitetty Yleisradion televisio-ohjelmissa ja uusittu monta kertaa.

Torsten kuvasi yli 5000 tuntia filmimateriaalia vuosina 1936 - 1960 ja tämä materiaali on nyt Suomen elokuva-arkistossa.

Carlander oli myös aktiivinen elokuvien katselija. Hän istui viikottain teattereissa ja ehti pitkän elämänsä aikana nähdä yli 6000 elokuvaa.

(Lähteenä käytetty Lauri Tarastin kirjoittamaa muistokirjoitusta, julkaistu Helsingin Sanomissa 25.6.2003.)

Henkilökohtaiset työkalut