Tässä metsästelen parasta säädettävää nd suodatinta videokuvaukseen järkkärillä. Nisi nd vario pro 1.5-5 stops nano, on hinta-laatu suhteelta hyvä mutta vastaa vain nd 32. Pohjoisen kirkas kevät kuitenkin vaatisi enemmän himmenystä. Nyt markkinoilla on useita esim 2.5-400, mutta digilehden testi ei kehunut juurikaan niiden suotimien loppupäätä, eli tumminta aluetta pidettiin lähes käyttökelvottoman? Heliopan on siitä välistä, loppuu vastaamaan arvoa 64. Mutta ei kehuja saanut tuokaan.
Onko tähän olemassa toimivaa ratkaisua, vai meneekö vain suotimia vaihtelemalla? Esim niin että tuo kyseinen Nisi ja sit kiinteä 64 ja vaik 400 lisäksi? Kevään kirkas valo hangilla tuo oman vaikeuden, mutta kuulisin mielellään onko jollain hyvää ehdotusta tuohon ongelmaan..
Säädettvä harmaasuodin
Säädettävissä ND -suodattimissa on kaksi Polaroid –viivoitettua ”aurinkolasia” päällekkäin. Kun viivoitus on yhdensuuntaista, niin valonläpäisy on suurinta. Kun laseja kierretään niin, että viivoitukset ovat kohtisuorassa toisiaan vasten, niin valon läpäisy on pienintä. Karrikoidusti voidaan sanoa, että kuvataan tiheän hyttysverkon läpi. Näissä säädetään valon läpäisevän alueen pinta-alaa eli valo tulee lukemattomista pienistä rei’istä.
Tavallisissa ND –suodattimen pinnalla on kalvo, mikä läpäisee tietyn verran valoa eli valo tulee tasaisesti koko suodattimen alalta. Tässä suurin syy säädettävien ND -suodattimen huonoon laatuun, etenkin suurilla tummennuksilla.
Tavallisissa ND –suodattimen pinnalla on kalvo, mikä läpäisee tietyn verran valoa eli valo tulee tasaisesti koko suodattimen alalta. Tässä suurin syy säädettävien ND -suodattimen huonoon laatuun, etenkin suurilla tummennuksilla.
Muutama vuosi sitten kuvasin digijärkkärillä koemielessä käyttäen Heliopanin varioharmaasuodatinta. Tein asiasta sivun, joka löytyy: http://www.teknofokus.fi/Foto/vario.htm
Tuo varioharmaa vie vaaleimmillaankin valosta runsaan aukon verran. Suodattimella on myös pieni perussävy, sininen kanava vaimenee noin 5 %, mikä ilmenee vihertävänä sävynä kun käytetään kiinteää valkotasapainon asetusta.
Tummentuminen ei ole suoraan suodattimen kiertokulmasta riippuvainen. Aluksi tummenee kierrettäessä hitaasti, loppuvaiheessa hyvin jyrkästi. Käyttämässäni suodattimessa käyttöaluetta oli hieman yli viisi aukkoarvoa, joiden sisällä kuvan sävyissä ei tapahtunut havaittavaa muutosta.
Heliopanin suodattimissa vaimennusliike on rajoitettu pienellä ruuvilla tuohon kelvolliseen vaimennusalueeseen. Ruuvin poistamalla pääsee suodatinta kiertämään rajattomasti, jolloin päästään voimakkaampiin tummennuksiin. Tällöin kuitenkin kuvaan tulee lisääntyvässä määrin sinistä värivirhettä.
Tummat harmaasuodattimet perustuvat yleensä tummaan lasimassaan. Hyvin tummissa ND-suodattimissa esiintyy värivirhettä, joka aiheutuu siitä, että lasi päästää infrapunaista ja tumminta punaista muita aallonpituuksia runsaammin läpi. Muutaman aukkoarvon himmentävissä suodattimissa ilmiö ei tule vielä esille. Parhaissa tummissa harmaasuodattimissa on lisäksi dielektrinen kalvotus, jolla poistetaan nuo infrapunaiset aallonpituudet.
Säädettävät ND-suodattimet perustuvat kahteen pyöröpolarisaattoriin, joiden keskinäistä optista kulmaa säätämällä vaimennus muuttuu. Polarisaattoreissa ei ole mitään fyysistä viivoitusta, vaan ilmiö aiheutuu yhdensuuntaisiksi saatetuista molekyyleistä.
Vaikka säädettävä suodatin perustuu polarisaatioon, ei se kuitenkaan toimi heijatuksia poistavana polarisaatiosuodattimena.
Tuo varioharmaa vie vaaleimmillaankin valosta runsaan aukon verran. Suodattimella on myös pieni perussävy, sininen kanava vaimenee noin 5 %, mikä ilmenee vihertävänä sävynä kun käytetään kiinteää valkotasapainon asetusta.
Tummentuminen ei ole suoraan suodattimen kiertokulmasta riippuvainen. Aluksi tummenee kierrettäessä hitaasti, loppuvaiheessa hyvin jyrkästi. Käyttämässäni suodattimessa käyttöaluetta oli hieman yli viisi aukkoarvoa, joiden sisällä kuvan sävyissä ei tapahtunut havaittavaa muutosta.
Heliopanin suodattimissa vaimennusliike on rajoitettu pienellä ruuvilla tuohon kelvolliseen vaimennusalueeseen. Ruuvin poistamalla pääsee suodatinta kiertämään rajattomasti, jolloin päästään voimakkaampiin tummennuksiin. Tällöin kuitenkin kuvaan tulee lisääntyvässä määrin sinistä värivirhettä.
Tummat harmaasuodattimet perustuvat yleensä tummaan lasimassaan. Hyvin tummissa ND-suodattimissa esiintyy värivirhettä, joka aiheutuu siitä, että lasi päästää infrapunaista ja tumminta punaista muita aallonpituuksia runsaammin läpi. Muutaman aukkoarvon himmentävissä suodattimissa ilmiö ei tule vielä esille. Parhaissa tummissa harmaasuodattimissa on lisäksi dielektrinen kalvotus, jolla poistetaan nuo infrapunaiset aallonpituudet.
Säädettävät ND-suodattimet perustuvat kahteen pyöröpolarisaattoriin, joiden keskinäistä optista kulmaa säätämällä vaimennus muuttuu. Polarisaattoreissa ei ole mitään fyysistä viivoitusta, vaan ilmiö aiheutuu yhdensuuntaisiksi saatetuista molekyyleistä.
Vaikka säädettävä suodatin perustuu polarisaatioon, ei se kuitenkaan toimi heijatuksia poistavana polarisaatiosuodattimena.
Päädyin kiinteään suodattimeen ja Manfroton uuteen magneetti-innovaatioon:)
Tuon kattavan tietoiskun perusteella vois ajatella, että alkupään suotimet voisi olla vaikka vähän edullisempia ja tummanpään vastaavasti laadukkaampia?
Toki pinnoite aina kalliimmassa parempi, mutta pussin mukaankin on vähän mentävä. Kokeilin muuten tuossa aurinkoisella hangella kuvata aukolla 1.8 ja lasissa oli kiinni 64 nd. Aukko piti himmentää 3.5 niin ei palanut puhki. Runko oli vielä croppikennoinen. Mielenkiinnolla kokeilen sitä Manfroton magneetti ideaa.
Tuon kattavan tietoiskun perusteella vois ajatella, että alkupään suotimet voisi olla vaikka vähän edullisempia ja tummanpään vastaavasti laadukkaampia?
Toki pinnoite aina kalliimmassa parempi, mutta pussin mukaankin on vähän mentävä. Kokeilin muuten tuossa aurinkoisella hangella kuvata aukolla 1.8 ja lasissa oli kiinni 64 nd. Aukko piti himmentää 3.5 niin ei palanut puhki. Runko oli vielä croppikennoinen. Mielenkiinnolla kokeilen sitä Manfroton magneetti ideaa.