Luovan kirjoittamis opaskirja?
Luovan kirjoittamis opaskirja?
Onko jotakin hyvää kirjaa jossa opetettaisiin luova kirjoittaminen, sanojen ja kielen luova käyttö? Kun opettelen käsikirjoittamista, niin huomaan välillä jotkut lauseet ovat todella epäselviä vaik' miten yrittäisi kirjoittaa selkeästi. Repliikit myös voivat olla välillä liian tylsiä.
Yksi keino on lukea paljon erilaista kirjallisuutta. Lukemalla oppii lauserakenteita ja pilkunpaikkoja, sekä saa ideoita omiin juttuihin.
Kirjastosta vaan rohkeasti lainaamaan vanhoja klassikoita ja pohtimaan, miksi juuri tästä kirjasta on tullut klassikko.
Tietysti ei pidä unohtaa itse kirjoittamistakaan. Itsekriittisesti ja paljon kirjoittamalla oppii kirjoittamaan myös paremmin. Kun sanot, että itsestä tuntuu oma teksti kököltä, ollaan oppimisen tiellä ;)
Onhan tämä sivusto tuttu: http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateria ... joitus.jsp
Kirjastosta vaan rohkeasti lainaamaan vanhoja klassikoita ja pohtimaan, miksi juuri tästä kirjasta on tullut klassikko.
Tietysti ei pidä unohtaa itse kirjoittamistakaan. Itsekriittisesti ja paljon kirjoittamalla oppii kirjoittamaan myös paremmin. Kun sanot, että itsestä tuntuu oma teksti kököltä, ollaan oppimisen tiellä ;)
Onhan tämä sivusto tuttu: http://elokuvantaju.uiah.fi/oppimateria ... joitus.jsp
Tästä voi olla pientä iloa:
http://actusprimus.com/actusprimus/wiki ... ryKasikset
http://actusprimus.com/actusprimus/wiki ... ryKasikset
Meillä taasen lukiossa on erikseen luovan ja käsikirjoittamisen kursseja kaiken muun lisäksi. Siellä ei korosteta itse kielioppia vaan sisältöä.Jusma kirjoitti:Mulla auttoi kun kävin lukion.
Treeniksi tarjoan käsikirjoitusten lukemista. Niitä löytyy kirjastoista runsaasti. Niitä lukemalla huomaa, että eri skeneissä on erilaiset tekstit ja eri kirjoittajat kirjoittavat eri tavalla.
Se mitä itse harrastan on sanojen ja lausahdusten keräily. Mulla on aina muistikirja ja kynä mukana ja kun kuulen jonkun hyvän lausahduksen niin kirjoitan sen ylös. Mikäli joskus tulee ongelma käsiksen kanssa saattaa kirjaan palaaminen ratkaista asian. Oon myös huomannut, että muutamilla sanoilla muistaa puolenkin vuoden päähän selkeästi tilanteen jossa sen on kuullut.
Dramaturgiakurssilla aloitettiin käsiksen kirjoittaminen seuraavalla harjoituksella: "Aikaa 2 minuuttia. Kirjoita deitti-ilmoitus, jossa voit valita sukupuolesi, nimesi, ikäsi, ammattisi, haaveesi jne... Jos sulla alkaa jumittamaan niin kirjoita sekin. Pääasia että kynä sauhuaa koko kaksi minuuttia." Kun tekstit oli tehty ne piti lukea. Niistä tuli tosi hyviä ja hauskoja, mutta se oli jännä, että pelkästään tuolla tekstin pituudella sai henkilöhahmoja luotua todella pitkälle. Vaikket kirjoittanut mitään lapsuudesta niin pystyit silti kuvittelemaan sen silmissäsi.
Kirjastossa olen kyllä nähnyt joitakin luovan kirjoittamisen oppikirjoja, mutten ole niihin tarkemmin perehtynyt, vielä.
(En minä mitään tiedä, kirjoittelen vain pöytälaatikkooni, mutta...)
Parhaiten oppii kuuntelemalla ihmisten puhetta; siitä keksii murteita, sanavalintoja, lauserakenteita. Kannattaa siis mielessään takertua kaikkiin kielen hienoimpiin nyansseihin.
Pitää kuunnella mitä ja miten ihmiset puhuvat ja huomata myös miten ihmiset käyttävät kaikenlaisia epäsuoria ilmaisuja joista kuulija joutuu "rivien välistä" poimimaan todellisen agendan.
Olen eri mieltä kuin Jaakko, mielestäni dialogia ei opi kirjoittamaan kirjoista. Esim. jos katson jotain kirjasta (huonosti) sovitettua elokuvaa särähtää välillä korvaan kun dialogi kuulostaa liikaa suoraan kirjan sivuilta kopioidulta. On hieman eri asia mikä kuulostaa hyvältä kirjan sivuilla ja mikä kuulostaa hyvältä elokuvassa.
Käsikirjoittaminen on aika erilaista kuin muu kirjoittaminen, kyseessähän on vain oman "vision" taltioiminen paperimuotoon, mitään ei tarvitse erikseen kuvailla. Kirjoitetaan selkein lausein se mitä yleisö näkee ruudulla eikä mitään hahmojen sielunelämään liittyvää. Käsikirjoituksen EI TARVITSE olla mikään kirjallinen mestariteos, se on vain väline jonka pohjalta saa tehtyä hyvän elokuvan.
Dialogin viimeistely on yleensä käsikirjoituksen viimeisimpiä vaiheita, tärkeämpää on kirjoittaa tapahtumat ja hahmotella vain dialogien sisällöt, sen jälkeen vasta viilataan dialogi lopulliseen kuntoon. Kannattaa muistaa myös perussääntö että kannattaa yrittää kaikki ilmaista kuvin puheen sijaan.
Ennen kuvauksia kunnon harjoitukset missä näyttelijöille annetaan improvisoimisvaraa, käsikirjoittaja voi sitten kirjoitella ylös parempia versioita repliikeistään :)
Parhaiten oppii kuuntelemalla ihmisten puhetta; siitä keksii murteita, sanavalintoja, lauserakenteita. Kannattaa siis mielessään takertua kaikkiin kielen hienoimpiin nyansseihin.
Pitää kuunnella mitä ja miten ihmiset puhuvat ja huomata myös miten ihmiset käyttävät kaikenlaisia epäsuoria ilmaisuja joista kuulija joutuu "rivien välistä" poimimaan todellisen agendan.
Olen eri mieltä kuin Jaakko, mielestäni dialogia ei opi kirjoittamaan kirjoista. Esim. jos katson jotain kirjasta (huonosti) sovitettua elokuvaa särähtää välillä korvaan kun dialogi kuulostaa liikaa suoraan kirjan sivuilta kopioidulta. On hieman eri asia mikä kuulostaa hyvältä kirjan sivuilla ja mikä kuulostaa hyvältä elokuvassa.
Käsikirjoittaminen on aika erilaista kuin muu kirjoittaminen, kyseessähän on vain oman "vision" taltioiminen paperimuotoon, mitään ei tarvitse erikseen kuvailla. Kirjoitetaan selkein lausein se mitä yleisö näkee ruudulla eikä mitään hahmojen sielunelämään liittyvää. Käsikirjoituksen EI TARVITSE olla mikään kirjallinen mestariteos, se on vain väline jonka pohjalta saa tehtyä hyvän elokuvan.
Dialogin viimeistely on yleensä käsikirjoituksen viimeisimpiä vaiheita, tärkeämpää on kirjoittaa tapahtumat ja hahmotella vain dialogien sisällöt, sen jälkeen vasta viilataan dialogi lopulliseen kuntoon. Kannattaa muistaa myös perussääntö että kannattaa yrittää kaikki ilmaista kuvin puheen sijaan.
Ennen kuvauksia kunnon harjoitukset missä näyttelijöille annetaan improvisoimisvaraa, käsikirjoittaja voi sitten kirjoitella ylös parempia versioita repliikeistään :)