Kokemukset teatterinäyttelijöiden käytöstä lyhytelokuvissa

Ajatuksia elokuvan tekemisestä.
jsi
Viestit: 1600
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Tuulikumpu, Sauvo
Viesti:

Kokemukset teatterinäyttelijöiden käytöstä lyhytelokuvissa

Viesti Kirjoittaja jsi » 12.07.2005 17:59

Onko muilla kokemuksia teatteriammattilaisten käytöstä lyhytelokuvaprojekteissa?

Ohessa (lainaus tuolta meidän kuvauspäiväkirjasta):

"Kuvaukset ovat menneet hyvin jouhevasti eteenpäin ilman oikeastaan minkäänlaista ongelmaa leppoisissa merkeissä. Ainoan selkeän ns. kulttuurieron olemme huomanneet Heidin osalta siinä, että ammattiteatterinäyttelijänä hänen on vaikea hahmottaa kohtauksien tarkoitusta, kun "ei tarvitse näytellä mitään". Teatterinäyttelyhän perustuu täysin erilaiseen lähestymistapaan elokuvanäyttelemiseen verrattuna. Johtuen Heidin teatteritaustasta otoista tuli selvästi pidempiä, mitä ne olisivat olleet esim. amatöörinäyttelijän kanssa. Hän selvästi hätääntyi kysyessään: "miten mun tarvitsisi tässä nyt näytellä" ja me vastasimme " teet niin ja näin, olet vain oma itsesi jne". Teatterinäyttelijän on ilman elokuvanäyttelyn kokemusta erittäin vaikea hahmottaa lopputulosta, hän selkeästi tuijotti paljon lavasteiden ulkopuolella tapahtuviin asioihin, jotka aina rajattiin ulos itse kuvasta. Heidi on siis näytellyt oikeastaan aiemmin vain yhdessä lyhytelokuvassa, joka sekin oli ammattiteatteriporukan oma produktio poiketen meidän lyhytelokuvasta täysin ollen pitkälti dialogiapainotteinen, Nut Casen painottuen enemmän visuaaliselle- ja äänitaustapuolella. Joka tapauksessa itse kuvaus on onnistunut hyvin ja tulemme varmasti tulevaisuudessakin tekemään yhteistyötä Heidin kanssa tulevien projektien parissa."

Juha Muje totesi TV1:n taiteilijaelämää-ohjelmassa, että hän oli ihan hoo moilasena Raidin kuvauksissa, kun he olivat vain harjoitelleet jotain kohtausta luetellen vuorosanoja vähän sinne päin ja kameran takaa oli kuulunut "kiitos, se meni hyvin, seuraava kohtaus". Hän tajusi vasta valmiin TV-sarjan nähtyään, että mitä on oikeasti elokuvanäytteleminen.

Meidän tapauksessa annoimme näyttelijälle paljon improvisointivaraa, mutta kyllä mä muutaman oton katkaisin surutta poikki, kun katsoin, että nyt mennään itse asian ohi ylinäyttelyn puolelle ihan liikaa.
Viimeksi muokannut jsi, 12.07.2005 18:53. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Jannechrome
Viestit: 586
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Jannechrome » 12.07.2005 18:25

Mielenkiintoista. Elokuvassa ei tosiaan tarvitse näytellä. Jotkut amatööritkin pystyy olemaan luontevasti kameran edessä olemalla vain oma itsensä. Ovat niinsanottuja "luonnollisia tyyppejä". Ongelmia tulee jos alkaa olemisen sijaan "tekemään" tai esittämään jotain. Joskus ammattinäyttelijätkin kertoo elokuvan jälkeen että tuntuu kun ei olisi tehnyt paljon mitään, käynyt vaan hengailemassa kameran edessä. Tämä ei silti tarkoita etteikö elokuvan tekeminen myös voisi olla raskasta työtä näyttelijällekin. Riippuu tapauksesta.

jsi
Viestit: 1600
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Tuulikumpu, Sauvo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jsi » 12.07.2005 18:52

Jep, jos ajatellaan esim. suomalaisia näyttelijöitä, niin hyvin vähässä ovat tyypit, joita voi kutsua meidän pienessä maassamme oikeiksi elokuvanäyttelijöiksi. Paras esimerkki on ehkä Kati Outinen, joka on melkein pelkästään näytellyt juuri elokuvissa ja sitä kautta oppinut tämän vähäeleisen tyylinsä. Jo "Täältä tullaan elämä"-roolissaan hän näytteli pitkälti samaan tyyliin, josta hän on myöhemmin tullut kuuluisaksi. Suomessa onkin huomattavasti yleisempää, että teatterinäyttelijät käyvät satunnaisesti tekemässä elokuvarooleja esimerkkinä vaikka Esko Salminen, jolla pitkä ura myös elokuvan puolella. 40-50-luvuillahan Suomessa oli todella paljon pelkästään elokuvanäyttelyyn keskittyneitä tyyppejä, mutta kultakauden jälkeen on ko. henkilöstö kadonnut oikeastaan kokonaan, Suomessa ei yksinkertaisesti elä pelkästään elokuvissa näyttelemisellä.

silva
Viestit: 355
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja silva » 12.07.2005 22:35

Kati Outinen on loistava. Hänen vähäeleinen näyttelemisensä on tosiaan oman alansa huippua. Leffa ja teatterihan eroavat näyttelemisen puolesta siinä ettei elokuvassa tarvitse, eikä pystykään pitämään niin "kokonaisvaltaista" meininkiä kuin näyttämällä. Kameran rajaus, valot yms vaikuttavat tietysti asiaan.

Omia suosikkeja kotimaisista näyttelijöistä on Esko Salminen joka teki Veikko Aaltosen Tuhlaajapojassa ja Isä Meidän -leffassa hienoa työtä.

pole
Viestit: 14
Liittynyt: 27.04.2006 17:49

Viesti Kirjoittaja pole » 15.10.2006 20:33

Oma ehdoton suosikkini on Juha Kukkonen (Hyvät neuvot kalliit (tv), Rakastin epätoivoista naista, Joki) Juhan kanssa oli myös ilo työskennellä lyhytelokuvassa....suhtautui työhön vakavuudella, silti rento ja hauska. Juhalta sai paljon ideoita ja hän tuntui olevan aidosti kiinnostunut elokuvasta. Aito ja mukava mies

Proffit
Viestit: 186
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Kokemukset teatterinäyttelijöiden käytöstä lyhytelokuvis

Viesti Kirjoittaja Proffit » 16.10.2006 09:46

jsi kirjoitti:Juha Muje totesi TV1:n taiteilijaelämää-ohjelmassa, että hän oli ihan hoo moilasena Raidin kuvauksissa, kun he olivat vain harjoitelleet jotain kohtausta luetellen vuorosanoja vähän sinne päin
Juha Mujeen näyttelitaituruutta livenä seuraamaan päässeenä (TV-kuvauksissa), täytyy sanoa että siinä on todella kova äijä. Suomen parhaimpia ja ehdottomasti professionaaleimpia näyttelijöitä. En yhtään ihmettele, että oli ihmetellyt tätä impro-hulluutta, sen verran tyylillä ja taidolla mies veti muihin verrattuna, että nämä jäivät 6-0 sekoilemaan sanoissaan.

Proffit
Viestit: 186
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Proffit » 16.10.2006 09:58

Jannechrome kirjoitti: Jotkut amatööritkin pystyy olemaan luontevasti kameran edessä olemalla vain oma itsensä. Ovat niinsanottuja "luonnollisia tyyppejä".
Niin, luonnenäyttelijät ovat asia erikseen. On vähän kahdenlaista tulkintaa ja tarvetta: oikeasti hyville elokuvanäyttelijöille, sekä luonnenäyttelijöille. Suomessa ei tällä hetkellä ole pinnalla juurikaan hyviä elokuvanäyttelijöitä, kaikki on niin ankeaa. Toki hyviä on, viimeksi esim. Sulevi Peltola ja Mikko Kouki "Paha maa" elokuvassa loistivat niin paljon kohtauksissaan, että muu elokuva muuttui melkein mämmiksi sen jälkeen. Esko Hukkanen on todella hyvä -luonnenäyttelijä.

Se mikä on silmiinpistävää (tai kuultavaa), on teatterinäyttelijöiden järjetön äänenkäyttö elokuvakuvauksissa. Ovat tottuneet huutamaan ja kantamaan ääntä lavalla, niin kuvauksissa ja ruudulla tilanne muuttuu lähes aina liian teatraaliseksi, kun huudetaan niitä kohtauksia läpi.

Luulen, että maakuntateattereissa on pullollaan todella hyviä elokuvanäyttelijöitä, mutta casting-tyypit eivät ikinä laiskuudessaan löydä heitä, koska he eivät itse pidä itsestään ääntä. Tai "myy" itseään niinkuin fraasi kuuluu.

Harrisfilms
Viestit: 13
Liittynyt: 25.10.2006 00:59
Paikkakunta: Järvenpää

Viesti Kirjoittaja Harrisfilms » 31.10.2006 18:57

Teatterinäyttelijät tuntuvat liioittelevan ilmehdintäänsä ja äänenkäyttöään. Esiintymislavalla täytyy ilmehtiä suuremmin ja puhua kovemmin, että takarivikin näkee ja kuulee.

luuk
Viestit: 30
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Viesti:

Viesti Kirjoittaja luuk » 10.12.2006 05:22

Viimeisimmän lyhärini Pimeää vasten (Ladattavissa: http://luuk.kapsi.fi/pimeaavasten) näyttelijäkaarti koostuu pitkälti teatteritaustan omaavista näyttelijöistä ja elokuvan tyyli oli poikkeuksellisenkin hillitty ja maalaileva.

Ei teatterinäyttelijöitä tarvitse pelätä. Ennen kuvauksia kävin kunkin näyttelijän kanssa kahdestaan kahvilla puhumassa elokuvasta ja roolista ja tämän lisäksi järjestimme kaksi harjoituspäivää jossa kävimme tunnelmia ja kohtauksia läpi. Näillä eväin kuvauksiin oli helppo lähteä luottavaisin mielin.

Proffit
Viestit: 186
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Proffit » 19.12.2006 03:54

Joo, kuulemma monet teatterinäyttelijät ovat ensimmäistä kertaa elokuvissa näyteltyään ihmetelleet miten vähäeleinen suoritus on ollut sitä jota on haluttu. Joillakin voi tulla tunne että näyttelee "huonosti" tai liian vähän, mutta elokuvaa katsoessaan on nähnyt, että se suoritus toimii.

luuk
Viestit: 30
Liittynyt: 16.01.2005 11:57
Viesti:

Viesti Kirjoittaja luuk » 28.01.2007 03:21

Juuri näin. Eräs näyttelijöistä, joka teki mainitun lyhytelokuvan myötä ensimmäisen elokuvaroolinsa, antoi melkeinpä sanasta sanaan tuollaisen lausunnon.

Vastaa Viestiin