Miten lähestytte restaurointiprojekteja?
Miksaatteko esim. vanhat monoääniraidat uusiksi? Poistatteko kameranauhojen/VHS:ien kohtausten väliset värivirheet leikkaamalla värivirheellisen freimin pois? Vaihdatteko esim. ent. teknisistä rajoituksista johtuneen TV:stä kamerakuvatun videon suoraan alkup. lähdemateriaaliin vai säilytättekö nostalgisen töllöstä kuvatun version? Vaihdatteko vanhat kökön näköiset titlet uusiin vai pysyttekö alkuperäisissä? Säilytättekö leikkausvirheet, muut myöhemmin havaitut mokat tai filmin kulumakohdat vai avaatteko heti afterin ja healingbrushaatte sen pois? Poistatteko soundtrackin alkup. nauhan taustalta ja korvaatteko sen mastereista uudelleeneditoiduilla versioilla vaikka tiedätte ettei lopputulos välttämättä olisikaan leikkauksellisesti identtinen originaalin kanssa? jne.
Tietysti voi olla projektikohtaisia ratkaisuja, mutta yleisesti? Mitä Sinulle filmirestaurointi merkitsee?
Restauroinnin moraaliset rajat?
Tottakai restaurointi kannattaa. Vanha VHS on tarkoitettu vanhoille sumeille kuvaputkitöllöille, ja ne näyttävät siinä hyvältä. Nyt videot tuikataan kiinni FullHD-televisioon ja katsellaan, niin meinaa itku tulla. Restaurointi on hyvä, sillä siinä minimoidaan kuvalliset/äänelliset häiriötekijät, jotka haittaavat katselunautintoa.
Re: Restauroinnin moraaliset rajat?
Siten, että kaappausten alkuperäisessä muodossaan arkistointi ja paranneltujen katseluversioiden teko niistä ovat kaksi eri asiaa, eivätkä toisensa poissulkevia vaihtoehtoja.kjo kirjoitti:Miten lähestytte restaurointiprojekteja?
Nimittäin tuon kuvanparantelun mahdollisuudet ja omat taidot siinä kehittyvät koko ajan, ja se uusi, parempi restaurointi pitää aina tehdä alkuperäisistä materiaaleista, eikä niistä jo kertaalleen muunnelluista DVD:istä. Jos alkuperäiset on hävitetty, ja tietoon tulee uusi, ratkaisevasti entisiä parempi restaurointimenetelmä, voi "hieman" harmittaa.-
kjo
Monesti kuulee valitusta ja vikinää kaupallisten elokuvien restauroiduista versioista, koska ääniefektejä on menty parantelemaan tai jopa vaihtamaan kokonaan surround-vaikutelman saamiseksi, tai viety elokuvalta sielu värikorjauksilla jotka ovat teknillisesti olleet oikeita ratkaisuja, mutta filmin tunnelman kannalta vääriä, jne.
Minusta hyvä esimerkki "väärästä" tavasta restauroida, tai sanoisinko parannella, on vaikkapa James Bond Ultimate Editionin 007 ja Kultasormi, jossa lentokoneen pienoismallin narut on pyyhitty pois. Tai 007 ja Kultainen silmä, jossa Pierce Brosnanin ja Izabella Scorupcon suudelman jälkeen suiden välillä näkyvä pitkä limapallukka on poistettu :D
Poistaminen ei ole minusta korjaamista. Paitsi kulumien poistossa.
Minusta hyvä esimerkki "väärästä" tavasta restauroida, tai sanoisinko parannella, on vaikkapa James Bond Ultimate Editionin 007 ja Kultasormi, jossa lentokoneen pienoismallin narut on pyyhitty pois. Tai 007 ja Kultainen silmä, jossa Pierce Brosnanin ja Izabella Scorupcon suudelman jälkeen suiden välillä näkyvä pitkä limapallukka on poistettu :D
Poistaminen ei ole minusta korjaamista. Paitsi kulumien poistossa.
Jep, minäkin olen niistä vikissyt, esim. vanhoihin Star Warseihin lisätyistä, kuminukeilta näyttävistä digitaalihahmoista ynnä muusta. Jedin paluun loppujuhlan musiikkikin on vaihdettu hirveään, hirveään Jar-Jar-Binks-henkiseen vitsituotokseen. Mutta kuten totesit, nuo eivät olekaan enää kuvanlaadun restaurointia, vaan melkeinpä uuden version tekemistä vanhan päälle, ja samalla elokuvan tunnelman ja sitä myöten kohderyhmänkin vaihtuminen kokonaan toiseksi (Jar-Jar-Binks -faniklubilaiset).kjo kirjoitti:Monesti kuulee valitusta ja vikinää kaupallisten elokuvien restauroiduista versioista...
Elikkä kotivideoista tehdyn vanhan koosteenkin tapauksessa voisi ajatella sen alkuperäisen leikkauksen välittävän myös tekohetkensä mielialoja ja tulkintaa tapahtumista, joten sen muuttelu (muuten kuin kuvanlaadun restauroinnin osalta) hävittää tuon informaation siitä. Tokihan kysymys on jälleen makuasiasta, sillä jonkun mielestä sen hävittäminen voi olla hyväkin juttu.