HDR-video (High Dynamic Range) tallentaa tavallista SDR-videota laajemman kirkkaus- ja värialueen. Käytännössä se tarkoittaa syvempiä mustia, kirkkaampia valoja ja enemmän värisävyjä – mutta hyöty näkyy vain näytöllä, joka osaa näyttää nämä lisätiedot oikein.
HDR-muodot: HDR10, HLG ja Dolby Vision
- HDR10 on avoin, laajimmin tuettu perusmuoto, jossa HDR-tiedot koskevat koko videota kerralla.
- HLG (Hybrid Log-Gamma) on ITU-R BT.2100 -standardissa määritelty siirtofunktio, joka on suunniteltu toimimaan ilman erillistä metadataa ja sopii siksi hyvin suoratoistoon ja lähetyksiin.
- Dolby Vision on Dolbyn oma, dynaamista eli kohtauskohtaista metadataa käyttävä muoto. Dolbyn mukaan se säätää kirkkautta, väriä ja kontrastia automaattisesti jokaiselle kohtaukselle ja tukee jopa 12-bittistä väriä.
Miksi HDR näyttää oudolta SDR-näytöllä
Jos näyttö ei tue kuvan HDR-signaalia, se ei osaa tulkita kirkkaus- ja väritietoja oikein, jolloin video voi näyttää himmeältä tai värivääristyneeltä. Siksi Applen mukaan esimerkiksi iMovessa voi erikseen kytkeä HDR:n pois päältä, jolloin jaettavaksi tallentuu tavallinen SDR-versio.
HDR-videon jako: YouTube ja iPhone
YouTuben ohjeen mukaan HDR-lataus vaatii 10- tai 12-bittisen värisyvyyden, PQ- tai HLG-siirtofunktion (Rec. 2100) ja Rec. 2020 -väriavaruuden, ja suositellut koodekit ovat HEVC, VP9 Profile 2 ja AV1. iPhone puolestaan tallentaa videon Dolby Vision HDR -muodossa oletuksena iPhone 12:sta lähtien, ja sitä voi muokata esimerkiksi iMoviessa tai Final Cut Prossa.
Mitä se tarkoittaa käytännössä
HDR kannattaa pitää päällä, jos video katsotaan HDR-näytöltä tai ladataan sellaisenaan YouTubeen. Jos video jaetaan eteenpäin tavalliselle SDR-näytölle tai vanhempaan editointiohjelmaan, kannattaa muuntaa se SDR:ksi ennen jakamista. HDR eroaa log-kuvauksesta siinä, että HDR-materiaali on tarkoitettu katsottavaksi suoraan, kun taas log vaatii aina värimäärittelyn. Editointia varten katso Final Cut Pro.