Kuvataajuus (frame rate, lyhenne fps) kertoo, kuinka monta yksittäistä kuvaa video näyttää joka sekunti. Yleisimmät arvot ovat 24, 25, 30, 50 ja 60 kuvaa sekunnissa. Mitä suurempi luku, sitä sulavampaa liike näyttää, mutta myös tiedosto ja tallennustyö kasvavat.
Mistä eri arvot tulevat
24 fps periytyy elokuvateollisuudesta. 30 ja 60 fps liittyvät Yhdysvaltojen ja Japanin NTSC-televisiostandardiin. 25 ja 50 fps taas ovat yleisiä Euroopassa, koska alueen PAL-televisiostandardi käytti 25 kuvan (50 Hz:n kenttätaajuuden) taajuutta. Tämä PAL-perintö näkyy edelleen: moni eurooppalainen kamera ja televisio tarjoaa oletuksena 25 tai 50 fps -vaihtoehdot 24/30/60:n rinnalla.
Mitä se tarkoittaa käytännössä
- Editoinnissa kannattaa pitää projektin kuvataajuus samana kuin kuvausmateriaalilla. Jos sekoitat 25 fps- ja 30 fps -klippejä samaan projektiin, liike voi näyttää nykivältä.
- Latauksessa YouTuben omien latausohjeiden mukaan videon kuvataajuuden pitäisi vastata alkuperäistä kuvausmateriaalia (24, 25, 30, 48, 50 tai 60 fps) – videota ei kannata muuntaa toiseen kuvataajuuteen ennen latausta.
- Hidastuksessa kuvataan tarkoituksella korkeammalla kuvataajuudella kuin lopullinen toisto käyttää. Kun esimerkiksi 60 fps -materiaali toistetaan 30 fps -nopeudella, liike hidastuu puoleen ilman, että kuvia joudutaan keksimään lisää.
- Tiedostokoossa korkea kuvataajuus vaatii enemmän dataa kuin matala. YouTuben omassa bittinopeustaulukossa korkealle kuvataajuudelle suositellaan selvästi suurempaa bittinopeutta kuin tavalliselle samalla resoluutiolla, esimerkiksi 1080p-videolle 12 Mbit/s 8 Mbit/s:n sijaan.
Milloin kuvataajuus kannattaa vaihtaa
Kuvataajuutta ei yleensä kannata muuttaa jälkikäteen, koska ohjelma joutuu joko toistamaan tai poistamaan kuvia, mikä voi näkyä nykimisenä. Poikkeus on tarkoituksellinen hidastus tai nopeutus, jolloin muutos tehdään tietoisesti editointivaiheessa. Jos lähdemateriaali on vanhaa lomitettua videota, kuten VHS tai MiniDV, kuvataajuuden lisäksi kannattaa ymmärtää lomitus – katso mitä on lomitus.