Valkotasapaino kertoo kameralle, millainen väri vallitsevalla valolla on, jotta se osaa näyttää valkoisen kohteen valkoisena eikä esimerkiksi keltaisena tai sinisenä. Valo mitataan Kelvin-asteikolla: matala Kelvin-arvo tarkoittaa lämmintä, keltaista valoa ja korkea arvo kylmää, sinertävää valoa.
Esiasetukset ja Kelvin-arvo
Nikonin oman ohjeen mukaan tyypillinen sisävalaistus (hehkulamppu) asettuu noin 3000 Kelviniin, loisteputkivalo noin 4000–5000 Kelviniin, päivänvalo noin 5000 Kelviniin ja pilvinen sää noin 6000 Kelviniin. Useimmissa kameroissa on näitä tilanteita varten valmiit esiasetukset, kuten päivänvalo, pilvinen, loisteputki ja hehkulamppu, joista jokainen lisää kuvaan juuri sen verran vastaväriä, että valkoinen näyttää neutraalilta kyseisessä valossa. Fujifilmin oppaan mukaan esiasetusta kannattaa käyttää aina, kun automaattinen valkotasapaino epäonnistuu – esimerkiksi kun kuvassa on paljon yhtä väriä, kamera voi tulkita sen virheellisesti valaistuksen väriksi ja ylikorjata koko kuvan sävyn.
Miksi valkotasapaino kannattaa lukita videossa
Valokuvassa yksittäisen kuvan väripoikkeaman voi korjata erikseen jälkikäteen, mutta videossa sama virhe toistuu klipin jokaisessa kuvassa – ja jos valkotasapaino on automaattinen, se voi vielä muuttua kesken oton esimerkiksi kameran kääntyessä tai valaistuksen vaihtuessa hetkeksi. Tämä näkyy leikkausvaiheessa värien hyppimisenä klippien välillä. Siksi videokuvauksessa suositellaan yleisesti manuaalisen Kelvin-arvon tai esiasetuksen käyttöä automaattisen sijaan: kun valkotasapaino on lukittu, se pysyy samana koko oton ajan ja koko kuvauspäivän klipit ovat helpompi saada näyttämään yhtenäisiltä. Käytännössä tämä kannattaa tehdä aina kuvauspaikan tai valaistuksen vaihtuessa – lukitse arvo ennen kuvausta, älä säädä sitä kesken oton.