Valotusaika kertoo, kuinka pitkään kamera kerää valoa jokaista kuvaa varten. Valokuvauksessa sillä ohjataan lähinnä valotusta, mutta videossa valotusaika vaikuttaa ennen kaikkea siihen, miltä liike näyttää – siksi sitä ei videossa yleensä valita vapaasti, vaan se sidotaan kuvataajuuteen.
180 asteen sääntö
Yleisin nyrkkisääntö on asettaa valotusaika noin kaksinkertaiseksi kuvataajuuteen nähden: 24–25 fps:n kuvaukseen sopii noin 1/48–1/50 sekuntia ja 30 fps:n kuvaukseen noin 1/60 sekuntia. StudioBinderin mukaan tämä niin sanottu 180 asteen sääntö on peräisin filmikameroiden pyörivästä suljinlevystä, ja se tuottaa juuri sen verran liike-epäterävyyttä, joka näyttää katsojan silmään luontevalta. Lyhyempi valotusaika tekee liikkeestä terävämpää mutta nykivämpää, pidempi taas puuroisen tahmeaa.
ND-suodin pitää asetukset paikallaan
Koska valotusaika on käytännössä lukittu kuvataajuuteen, valoa ei voi säätää sillä. Kirkkaassa valossa myös aukon avaaminen matalan terävyysalueen saamiseksi voi ylivalottaa kuvan. PolarPron mukaan ND-suodin ratkaisee tämän: se vähentää sensorille pääsevän valon määrää muuttamatta väriä, jolloin valotusaika ja aukko voivat pysyä halutuissa arvoissa myös aurinkoisella säällä. Monissa video- ja actionkameroissa on tästä syystä kiinteä tai sisäänrakennettu ND-suodin.
Valotusaika ja keinovalon välkkyminen
Loisteputki-, LED- ja muut verkkovirralla toimivat valot sammuvat ja syttyvät uudelleen sähköverkon taajuuden tahdissa. RED:n oppaan mukaan tämä tarkoittaa Euroopan 50 hertsin verkossa 100 välähdystä sekunnissa, ja jos valotusaika ei jaa tätä sykliä tasan, kamera voi tallentaa vaihtelevan kirkkauden peräkkäisiin kuviin tai jopa saman kuvan sisään vaakaraitoina. Suomessa turvallisia valotusaikoja keinovalossa ovat siksi tyypillisesti 1/50 ja 1/100 sekuntia – katso tarkemmin kuvataajuudesta, sillä valittu kuvataajuus vaikuttaa suoraan siihen, mikä valotusaika 180 asteen sääntöä noudattaa.